Siitä on jo vuosia<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
kun kuolin mutta kukaan
ei ole vielä huomannut sitä.
Olen siisti ruumis,
en haise,
en puhu,
en ole vaivaksi.
Siivoan, pyykkään,
käyn kaupassa, teen ruuat.
Pesen lattialta
tahmaiset jäljet,
selvitän nuorimmaisen hiukset.
Lähetän syntymäpäiväkortit,
ostan leipää jota en itse syö,
ripustan lakanat kuivumaan pakkaseen.
Yöt nukut ilman unia.
Herään kuolleena uuteen aamuun.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.