– Mitä sinä teet?
– En mitään. Katson ulos ikkunasta.
– En mitään. Hän ei tule. – Hän on vielä töissä.
– Tai sitten hän on sen toisen luona. – Miksi sinä luulet niin?
– Minä tiedän. – Mistä sinä tiedät?
– Hän katsoo sillä tavalla. Hän katsoo lävitseni. – Lävitsesi?
– Niin kuin minua ei olisi. Hän ei näe minua. Hän ei halua minua. – Oletko sinä varma?
– Olen. Hän ei halua minua. Hän ei ole koskenut minuun sen jälkeen. – Minkä jälkeen?
– Sen jälkeen, kun hän tapasi sen…toisen. Hän ei rakasta minua enää. – Ei rakasta?
– Ei. Näen sen joka kerran, kun katson häntä. Hän haluaisi minun olevan se toinen. Minä en ole. – Et.
– Olen vain minä. Minua hän ei enää rakasta. – Oletko puhunut hänelle?
– En. Hän ei ole koskaan täällä. – Onhan hän täällä. Joka päivä.
– Hänen ajatuksensa eivät ole täällä. Hänen ruumiinsa on, mutta hän itse ei ole. Hän on jo poissa. – Puhuisit.
– En voi. Minä inhotan häntä. Hän ei halua edes koskettaa minua. – Tule tänne, minä kosketan sinua.
– Sinä et ole totta.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.