Taru tuossa ehdotteli kommenttilaatikossani uuden seuran perustamista, ja koska minua on erittäin vaikea ylipuhua ja vielä mahdottomampaa yllyttää tekemään mitään älytöntä, julistan nyt Kelvottomien Kirjailijoiden Seuran perustetuksi.

Seuran jäseneksi on tervetullut jokainen, joka tuntee olevansa kelvoton ja/tai kirjailija ja/tai joka vain sattuu olemaan seuraihminen.


Huom! seuran jäseneksi päästäksesi sinun ei tarvitse olla mitään noista edellä mainituista.

Voit siis olla ihan kelpo ihmiseksi.

Kirjaakaan sinun ei ole tarvinnut julkaista – seuralle riittää kirjailijatittelin kriteeriksi se, että ihminen kutsuu itseään kirjailijaksi. Jos haluaisit kutsua itseäsi lääkäriksi ilman lääketieteen koulutusta, kehottaisimme sinua harkitsemaan asiaa vielä kerran, mutta kirjailijuuden suhteen emme ole niin tarkkoja.
Olet sitten julkaissut, ei-julkaissut, omakustanteen oksentanut, ostoslistan kirjoittanut – voit liittyä seuraan.
Ehkä olet kirjoittanut Suurta Aikalaisromaania jo vuosia ja tiedät, että viimeistään kuolemasi jälkeen teos julkaistaan ja saa ansaitsemansa kunnian.
Ehkä olet jo julkaissut lukemattoman määrän kirjoja, mutta edelleen tunnet sisimmässäsi, että jotain puuttuu, jotain on jäänyt saavuttamatta. Ehkä jäsenyys oikeassa seurassa uupuu edelleen.
Ehkä olet kolkutellut lukuisten kustantamojen ovia tarjoten runokokoelmaasi, joka edelleen, yhdennentoista hiomiskierroksen jälkeenkin, on vain kasa aa nelosia ja muutama bitti muistitikussasi.
Ehkä sinulla on blogi, jossa täysin ilman kritiikkiä, julkaisukynnykseen kompastumatta, tuot ilmoille tekstejäsi.
Ehkä, ehkä, ehkä. Mitä vaan, itsehän tiedät parhaiten. Ja juuri siihen me uskomme. Emme välitä siitä mitä muut ajattelevat.

Mikäli tiedät ja tunnet sydämessäsi, ettet todellakaan, missään tapauksessa, koskaan ja ehdottomasti aio kirjoittaa ylipäänsä mitään, olet silti tervetullut seuran jäseneksi. Ehkä tärkeintä ei ole se, mitä kirjoittaa, vaan se, minkä jättää kirjoittamatta.
Tai sitten ei. Ihan sama.

Jäseneksi voivat myös ryhtyä täysin epäsosiaaliset erakot, sillä Kelvottomien Kirjailijoiden Seura ei järjestä jäsenkokouksia, ei laadi sääntöjä, ei kerää jäsenmaksuja, ei ylipäänsä välitä ketkä sen jäseniä ovat.

Ja jos ylipäänsä seuroihin liittyminen tökkii, Kelvottomien Kirjailijoiden Seura ottaa myös ulkojäseniä.  Joskus on hyvä olla täysin ulkona. Meillä se onnistuu. Meiltä se onnistuu.

Miksi siis liittyä seuraan, saatat ehkä kysyä. Vastaus on: ei ole mitään syytä liittyä. Toisaalta ei ole mitään syytä olla liittymättäkään. Mitenkuten. Suomi on seurojen, järjestöjen, kuppikuntien, nurkkakuntien ja yhdistysten luvattu maa. Ehkä sinäkin tunnet sydämessäsi outoa kaipuuta olla osa jotain suurempaa tai pienempää, ylipäänsä olla osa jotain, mutta et sen tarkemmin osaa määritellä, minkä osanen olisit.

Ole osa Kelvottomien Kirjailijoiden Seuraa!

Se tuskin käy terapiasta, ei maksa vuokraasi, ei auta sinua saamaan sänkyseuraa, ei nosta sinua parrasvaloihin, ei tee sinusta tositeeveejulkkista, mutta hei – kaikkea ei voi saada.

Jotain kuitenkin saat liittyessäsi Kelvottomien Kirjailijoiden Seuraan: diplomin ja jäsenkirjan! Ole hyvä! Voit kopioida kuvan, liittää sen blogiisi, kätkeä sen sydämeesi, kehystää sen ja antaa syntymäpäivälahjaksi naapurille tai voit käyttää sen, kun hätä on suuri, eikä käsillä ole Finlandia-palkintoehdokasta tai kiiltäväpaperista kulttuurilehteä.

1657028.jpg