1240741205_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Lepis haastoi minut kertomaan joitain tuntomerkkejä itsestäni. Meemi on kiertänyt ansiokkaasti ympäri Blogistaniaa ja on ollut jännää lukea bloggaajien kuvauksia itsestään. Sitähän muodostaa joskus bloggaajien suhteen hyvinkin vahvan näkemyksen esimerkiksi siitä, minkä näköinen joku nimimerkki on, ja on ollut hauska huomata, miten pieleen oma ajatus voi mennä. Mielikuvat ovat vahvoja, ja vaikka Lepiskin väittää olevansa pitkä ja punatukkainen, minä näen hänet edelleen pienenä ja tummahiuksisena.

 

Jos et ole tätä meemiä tehnyt ja haluat tutkiskella itseäsi, niin haastan juuri sinut!

 

Eli, mistä tunnistat SusuPetalin:

 

  1. Pukeudun aina mustaan: mustat alusvaatteet, mustat housut/hame, musta pusero, musta takki, mustat sukat, mustat kengät. Kesällä jätän mustan takin pois, jos on kuuma, samoin sukat häipyvät ja jaloissa on mustat sandaalit ja mustaksi lakatut varpaankynnet. Joskus ostin mustaharmaaraidalliset sukat ja tunsin oloni todella riettaaksi, mutta onneksi mustissa farkuissani on leveät lahkeet, joten nilkkojen vilautus jäi vähäiseksi. Olen myös joskus riehaantunut ja hankkinut tummanharmaan puseron, mutta yleensä pyrin käyttäytymään hillitymmin.
  2. Olen nopea kävelemään, mutta en koskaan, en koskaan juokse. En edes bussiin, ratikkaan, junaan, metroon kymmentä askelta. Odotan mieluummin seuraavaa bussia, ratikkaa, junaa, metroa. Helsingissä on turha juosta, joukkoliikenne pelaa hyvin.
  3. Tervehdin aina bussinkuljettajaa, kun tulen kyytiin. Aamulla sanon huomenta, muina ajankohtina hei. Yleensä kuskit vastaavat minulle ja ihan mukavalla tavalla.
  4. Bussissa olen se, joka ei nuoku, vaan kuuntelee korvat höröllä kanssamatkustajien keskusteluja ja kännykkään kailottajia. Yritän olla olematta liian nuuskivan näköinen ja minulle on kehittynyt aikamoinen pokerinaama: näytän olevan koomassa, mutta kuulen ja näen kaiken mitä ympärilläni tapahtuu. Ja se minkä kuulen ja näen, antaa inspiraatioita tarinoihin ja kuviin. Jos siis joskus olet tunnistavinasi itsesi jostain jutustani, saattaa hyvinkin olla, että olen kirjoittanutkin juuri sinusta!
  5. Olen se ihminen bussissa, jonka viereen kaikki 7-kymppiset vanhalle viinalle tuoksahtavat papparaiset tulevat istumaan ja jolle vuodatetaan koko elämän ankeus ja kurjuus. Tämä ei kiusaa minua, vaikka välillä hajuhaitat ovat kohtalaiset. Onneksi en ole taipuvainen matkapahoinvointiin.
  6. Hiukseni kasvavat nopeasti ja niissä on tuuheutta sen verran, etten tarvitse kiitos lisää laisinkaan. Hiusteni pituus vaihtelee sen mukaan, miten innokas olen käymään kampaajalla. Syksyllä minulla oli paljon lyhyemmät hiukset, nyt puolipitkät. Huomenna ehkä kaikki on toisin. Roikkuu siitä, jos saan vihdoinkin tilattua ajan kampaajalle. Tuskin.
  7. Hiusteni väri on harmaa ja punainen. Punaisen määrä hiuksissa on kiinni siitä, kuinka usein jaksan hulauttaa väriä hiuksiini. Nyt harmaata näkyy aika vähän. Joskus enemmän.
  8. Vuonna 1980 olin 171 senttiä pitkä. Vuonna 1995 170 senttiä. Nykyään 169. Painoni ei heittele, mutta tuon pituuden kanssa minulla on selvästi ongelmia. Jos elän vanhaksi, mitä suuresti epäilen ottaen huomioon suvun naisten elinkaaren ja elämäntapani, liitelen tuolla metrin korkeudella parinkymmenen vuoden kuluttua. No, tuleepahan uusia kuvakulmia!
  9. En suinkaan kanna aina kameraa mukanani. Kameran kanssa liikkuessa silmä etsii koko ajan kuvattavaa ja kuvakulmia. Joskus se rasittaa ja haluan kävellä kaupungilla niin kuin muutkin ihmiset, vailla sen kummempaa päämäärää, ja siksi jätän kameran kotiin. Mieli saa lepoa.
  10. Olen se, joka kapakassa juo lonkeroa ilman jäitä.
  11. Liian tunnistettavuuden välttämiseksi jätän yleensä toisen silmäparini kotiin, kun lähden ihmisten ilmoille.

Kaiken minkä olen yllä kirjoittanut, on totta. Saara, Kirsti, Henna, HPY, Polgara, Vintti, Taru, Prospero, Karri, Hannu, Tienpäällä, Merja, Juri, Helinä, J.Pekka, Karpalo ja Itkupilli voivat todistaa sen. He ovat nähneet minut livenä. Ehkä muutkin, mutta sitähän minä en voi tietää.