174629.jpg

Nainen oli siivonnut koko viikon. Hän oli käynyt hammasharjalla läpi kaikki kaakelien välit, niin kylpyhuoneessa kuin keittiössä. Hän oli pyyhkinyt jalkalistat, riipinyt pölyt johtokeristä, pessyt ikkunat, vahannut lattiat. Oven pielet saranoita myöten hohtivat kirkkaina.

Tyytyväinen. Sitä hän oli. Kerrankin oli puhdasta. Siistiä ja kaunista. Tuoreita kukkia uudessa maljakossa sohvapöydällä. Puhtaat matot lattioilla. Kiiltävät ikkunat.

Kuohuviinin helmeily kutitti huulia, kun hän vastasi puhelimeen. Sisko alkoi tavalliseen tapaansa kertoa omia asioitaan. Nainen kuunteli hajamielisenä siskonpoikien ja tyttöjen viimeiset ärsyttävyydet, siskon miehen saamattomuuden. Minuutit kuluivat verkalleen, nainen tukahdutti haukotuksensa ja vasta silloin hän huomasi, että sisko oli vaiennut.

-Niin…
-Että mitä sinä olet tehnyt? Viikkoko sinulla on nyt ollut lomaa?

-Viikko, nainen vastasi. –En mitään sen ihmeempää. Siivonnut.
-Hankkisit miehen.

-Miksi?
-Tuollainen siivoaminen on patoutunutta himoa. Sinä siivoat rakkauden puutteen takia.

-Hmm. Miten niin?
-Johan sen sanoo ihan järki.

-Tai keittiöpsykologia.
-Minä olen lukenut, että siivoamalla ja ruuan laitolla hakee rakkautta. Hakee syliä ja halauksia.

-Minä syön melkein aina ulkona, harvoin tulee tehtyä kotona ruokaa. Ja keneltä minä hakisin rakkautta siivoamalla? Itseltäni?
-Sinä olet mahdoton. Ja minä olen oikeassa. Sinä tarvitset miestä.

-Jolle siivota ja tehdä ruokaa? Palkkana rakkaus?
-Niin!

-Siivoan mieluummin itselleni ja maksan ruuasta. Rahalla. En rakkaudella. Nyt pitää lopettaa, täytyy alkaa pakata.
-Minne sinä lähdet?

-Kolmeksi viikoksi Kuubaan. Sinne on turha soittaa, joten minä sitten vaikka soittelen, kun palaan kotiin. Hei-hei. Kerro terveisiä.

Nainen sulki kännykän ja hymyili itsekseen. Hänellä ei ollut mitään haluja lähteä lomallaan siskon mökille. Hän ei jaksanut siskoaan, jonka psykologian itseopiskelu tuotti vuosi vuodelta yhä enemmän analyyseja ja teorioita.

Kuuba sai kelvata syyksi.