-Hei, olisin tarvinnut vastaanottoajan pojalleni.

-Ja missä asiassa?

-Hän liukastui eilen illalla ja tänä aamuna nilkka oli turvoksissa ja ajattelin, että jos lääkäri tai hoitaja katsoisi sitä, ettei lähdetä turhaan päivystyksen jonottamaan. Jos siinä ei olekaan mitään kipsattavaa.

-Saanko henkilötunnuksen….kiitos…hmmm, täällä on maininta, että poikanne on masentunut.

-Niin?

-Niin, että voisiko olla kyse siitä?

-Anteeksi?

-Näköjään teillä on aika runsaasti lääkärikäyntejä viime vuonna. Syyskuussa on ollut jotain epämääräisiä vatsakipuja ja…

-Se oli umpisuoli. Mentiin sitten päivystykseen yöllä.

-…ja sitten täällä on jotain epämääräisiä päänsärkyjä viime keväänä ja…

-Niin, se oli pitkittynyt poskiontelotulehdus ja tehtiin sitten lopulta punkteeraus polilla.

-….ja nyt on sitten jalka kipeä. Kiusataanko häntä koulussa?

-Anteeksi, mutta….

-Niin, voisiko se olla syy, ettei hän tänään lähtenyt kouluun?

-Minä en päästänyt häntä kouluun, kun se nilkka oli turvoksissa!

-Voisiko hän olla itsetuhoinen? Joskus nämä nuoret satuttavat itseään tahallaan.

-Minä olin hänen kanssaan, kun hän liukastui, ja se johtui hiekoittamattomasta jalkakäytävästä!

-Masentuneella nuorella voi olla kaikenlaisia somaattisia oireita, milloin särkee pää, milloin vatsa. Ihan joka vaivaan ei todellakaan löydy somaattista syytä. Psyyke vaan tekee tepposet, ja kun teidän poikanne on masentunut, niin…

-Minä en ymmärrä, miten tämä liittyy siihen, että hänen nilkkansa on turvoksissa! Oli sitten masentunut tai ei.

-Usein, kun nuoren kanssa puhuu, antaa nuorelle aikaa ja kiinnostusta, syyt alkavat löytyä. On läsnä.

-Herrajestas, paraneeko se nilkka sitten, jos minä puhutan poikaa?

-Ei sitä koskaan tiedä. Aina kannattaa yrittää.

-Ja jos ei auta, niin sitten päivystykseen?

-Niin, mutta tänään ei kannata mennä, sieltä on suurin osa henkilökunnasta varhaisen tunnistamisen ja puuttumisen koulutuksessa. Huomenna sitten. Jos nyt on vielä aihetta. Hyvää päivänjatkoa.