
-Olen syrjässä. En kuulu enemmistöön. Olen marginaalia.
Taiteeni on marginaalista, se ei kosiskele massoja, se ei itse asiassa avaudu
massoille. Olen laitamilla. Laitakaupungin kasvatti. Syrjäytynyt. Ajautunut
tähän tilaan vapaaehtoisesti. Tulen toimeen vähällä, minulle riittää taiteeni,
en juokse rahan perässä, en kumarra mammonalle, en kaipaa mitään. Minun on hyvä
olla täällä syrjässä. Melon vastavirtaan, en piittaa yleisistä virtauksista, en
kaipaa yhteiskuntaa holhoamaan. Teen oman pääni mukaan. Toimin oman haluni
sanelemana.
-Millä sinä elät? Oletko saanut apurahoja?
-Lähdet kun he kyllästyvät sinuun? -Sen voisi myös ilmaista noin, mutta itse näen sen vimmana päästä eteenpäin, sillä en halua pysähtyä, pysähtyminen merkitsee kuolemaa ajattelulle.
-Mitä sinulla on työn alla juuri nyt? -Minä olen työ. Kaiken aikaa. En tee eroa teosteni ja itseni välillä.
-Eli et tee siis mitään. Onko sinulla nälkä? -Jos tarjoat, en kieltäydy.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.