kun sinä synnyit
satoi pysyvä lumi lokakuun lopulla

minulla jalassa kangaskengät
kun lähdin sairaalaan
kokoa 43
elefantin jaloissani

autossa kesärenkaat
siihen se jäi sairaalan parkkipaikalle
taksilla isäsi toi talvirenkaat
sormet jäätyivät pakkasessa
sydän niin lämmin, niin lämmin

iso poika, melkein viisi kiloa
otit juoksuaskeleita kun ponnistin sinut maailmaan
löysit rinnoilleni ja tiesin
ettei mikään, ei mikään ollut koskaan
ollut mitään

ei muuta tämän jälkeen

kunnes pikkusiskosi itki ensimmäisen kerran
pieni ääni rinnoillani
peikkotyttö
nuken kokoinen
mutta elävä, niin elävä

ikkunoiden takana heinäkuun helle
sama kuumuus lanteissani

sylit jälleen rakkautta täynnä
kahden nukkua