
Marko oli ollut pihalla edellisiltana, mutta vain vähän aikaa. Niissä juhlissa ei todellakaan ollut vitunkaan verran tekemistä. Pikkukersat heittivät hiekkaa toistensa päälle, siinä juhlien kohokohta, vittu. Ensiksi niiden vanhemmat huomautti asiasta ja yritti sovittaa riitoja, mutta sitä mukaa kun pullot tyhjenivät, kukaan ei enää välittänyt asiasta. Kukaan ei ollut edes huomannut, kun Marko oli heittänyt yhden niistä pahimmista rääväsuista pensaisiin matojen ruuaksi. Se penska oli kyllä huutanut ja kironnut, mutta kukaan ei ollut kuullut. Eeva oli juuri silloin hoilannut jotain vitun itkuvirttä ja muutkin olivat vinkuneet mukana. Ne oli vittu nyyhkinyt niin kovaa, etteivät olleet kuulleet sen kersan huutoja. Lopulta Marko oli noussut sen kersan päältä, ja se oli lähtenyt itkien etsimään mutsiaan.
Markon ei tarvinnut etsiä mutsia. Riitti kun katsoi ympärilleen. Se istui jonkun naapurin äijän sylissä, niin kuin tavallisesti, kun se sai riittävästi viinaa. Muuten se oli hapan, eikä se hymyillyt koskaan, mutta kun se joi, se tuntui muuttuvan itse pikku päivänpaisteeksi. Siitä tuli varsinainen ilolintu, joka kaakatti niin kuin muutkin kanat. Kot-kot-kot-lisää viinaa.
Vitun mutsi. Se oli pahempi kuin faija, joka tyytyi vaan juomaan ja istumaan paikallaan. Mutsi kiehnäsi jokaista äijää niin, että sen lyhyt hame nousi entistä ylemmäksi. Kaikki saattoi nähdä sen kalsarit ja vitunkarvat.
Marko oli lähtenyt juhlista siinä vaiheessa, kun mutsi sai päähänsä nousta pöydälle. Se halusi tanssia, eikä kukaan sanonut sille ei. Eeva soitti kitarastaan jotain vitun humppaa ja mutsi alkoi horjua. Se oli sen tanssia. Vittu, se näytti pitkäperseiseltä ankalta.
Markolla ei ollut kelloa. Faija oli napannut sen, kun se oli hukannut omansa jollakin ryyppyreissulla.
-Jäikö se sen huoran luo? mutsi oli kysynyt.
Faija oli kieltänyt, mutta mutsin kääntyessä poispäin, faija oli iskenyt silmää Markolle. Mutsi oli oikeassa, mutta vittuakos se sille kuului. Faijalla oli muita akkoja, se oli selvä, tietenkin, koska eihän kukaan äijä kestänyt mutsia.
Marko ymmärsi faijaa, mutta se, että se vei kellon, oli sikamaista. Vaikka vitut ajasta. Nyt oli lauantaiaamu ja kello oli helvetin vähän.
Marko käveli roskikselle. Hän voisi kusta katoksen nurkkaukseen. Hänen oli pakko kusta jonnekin, muuten kusi nousisi kohta päähän. Markoa huvitti. Sillä tavalla kusipäät syntyivät.
Kaikki roska-astiat olivat täynnä. Marko nosti kansia ja katsoi päällimmäisiä pusseja. Osa muovikasseista oli sidottu kiinni, eikä niitä saanut auki. Sairasta porukkaa, Marko ajatteli. Mitä järkeä oli solmia pussit kiinni? Pelkäsivätkö ihmiset, että roskat karkaisivat? Että joku varastaisi niiden vitun jätteet?
Kusipäitä.
Mutsi heitti aina pussit avonaisina jäteastiaan. Joskus se ei edes viitsinyt viedä roskia katokseen asti, vaan jätti pussin porraskäytävän eteen. Se tiesi, yhtä hyvin kuin Markokin, että joku talon paskantärkeistä siisteysintoilijoista kiikuttaisi roskat pois ennen kuin paskanhaju leviäisi pihan ylle. Joskus mutsi oli sanonut, että hänen puolestaan ne voisivat hakea roskat kotoa asti. Kyllä se sopisi hänelle.
-----jatkuu----
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.