25331.jpg


Lahjat oli jaettu ja lapset repivät papereita pakettien päältä. Anne istui sohvalla ja katsoi sylissään olevaa pakettia. Se oli lahja, jonka lapset olivat yhteisesti ostaneet hänelle. Hän riuhtaisi paperin auki. Suklaalevy.

Muita lahjoja ei hänelle ollut.

Jari istui Annen vieressä ja availi omia pakettejaan. Lapset olivat ostaneet Jarillekin suklaalevyn. Anne seurasi Jarin sormia, jotka irrottivat teippejä huolellisesti ja varovasti niin, että paperi ei repeytynyt. Joulupaperin Jari taitteli tarkasti.

-Ja keneltä tämä toinen on? Jari kysyi ottaen paketin käteensä. –Hmm, hyvää joulua Jarille toivoo rakkaudella Anne.

Jari katsoi Annea kulmakarvat koholla.

-Mutta…mehän sovimme, ettei osteta lahjoja aikuisille tänä jouluna…eikö niin?

Jarin ilme muuttui hämmentyneeksi hänen katsoessaan vuoroin pakettiaan, vuoroin Annea.

-Niin, mutta…se tarkoitti vaan muita aikuisia…ettei osteta Mikolle ja Saaralla eikä Katrille eikä muille…lapsille vaan…ei se meitä kahta tarkoittanut.
-Mutta…ei minulla ole lahjaa sinulle, kun…luulin…voi, Anne, älä nyt itke.