vaan tehkäämme niin kuin Pirjo, joka päätti olla enää kiusaamatta ylityöllistettyjä kustannustoimittajia. Pirjo on aloittanut nettikirjan julkaisemisen, käykäähän katsomassa!

Hmm, myös Welhotar suunnitteli jossain vaiheessa varmistavansa bloginsa pitkän ja hyvinvoivan iän alkamalla julkaista kirjaansa lause päivässä-periaatteella. Se, jos mikä kuulostaa kelvottomalta taiteelta!

Jäsenlista venyy kuin taideromaani, käykäähän katsastamassa uusimmat jäsenet ja heidän hiuksia nostattavat perustelunsa päästä seuran jäseneksi. Kai arveli blogissaan, ettei kenelläkään varmaan ole mitään hajua siitä mistä tässä on kysymys ja olen ehdottomasti samaa mieltä. Ei tarvitsekaan olla mitään mieltä, pääasia, että on hauskaa. Ja jos ei ole hauskaa, ei sekään haittaa. Tässä seurassa saa angstata ihan rauhassa, pois turha positiivisuus! Se on tarkoitettu vain kelvollisille kirjailijoille.

Mitä itse ajattelen sitten tästä aika huikaisevasta ja yllättävästä jäsenmäärästä? Luulen, että kirjoittavat ihmiset, ovat he sitten synnynnäisiä erakkoja tai kokemuksen kautta epäsosiaalisiksi ryhtyneet tai juhlien ilopillereitä, tietävät ja tuntevat, että kirjoittaminen on aika yksinäistä hommaa. He myös tietävät, että kirjoittaminen voi tuskan lisäksi olla välillä myös ihan hauskaa, eivätkä he pelkää myöntää sitä. He eivät ole niin ryppyotsaisia. Kirjoittaminen ei ole niin kamalan vakavaa ja vaikeaa kuin annetaan ymmärtää. Julkaiseminen voi olla vaikeaa, mutta mitä väliä? Netti on laaja, blogissa on tilaa ja omakustanteita vaan julkaisemaan, jos haluaa tekstinsä julkisuuteen. Ja jos ei halua, ei halua, turha sitä on tulla muiden patistamaan.
No, joka tapauksessa kelvottomana kirjailijana on hyvä tietää, että on olemassa vertaisryhmä, joukko samankaltaisia, sillä kelvottomuus on välillä raskas taakka kantaa tässä ylen kelvollisessa maailmassa.

Kirjoittaminen kuuluu kaikille. Samoin seuran jäsenyys, joten tervetuloa. Julkaisseita (siis muita kuin omakustanteita) kirjailijoita täällä ei ole kuin Taru, (tai näin ainakin olen ollut ymmärtävinäni, mutta sehän ei ole järjen tae) hmmm, mistäköhän se kertoo? Loppuuko kelvottomuus siihen, kun kustannustalo tarttuu kässäriin? Hahhah.

Höh, minusta kelvottomuus on mielentila.

Ja nyt eteenpäin, Runotorstai odottaa kuisketta...