
Osapäiväanarkisti vetää ylleen
nahkatakin, mutta vasta illalla
lähtiessään pimeille kujille kulkemaan,
hartiat kyyryssä, valmiina, ruumis jännittyneenä. Osapäiväanarkisti vannoo vapauden puolesta,
yksinvaltaa vastaan, harvainvaltaa vihaten
tajuamatta, että omaa käytöstä ei säätele mielivalta,
vaan hyvin ruodussa pysyttelevä laimea kapina, sallittu ja suotava tunne,
juuri sen suuruinen,
että osapäiväanarkisti on tyytyväinen uskoessaan
uhmaavansa jotain ja kaikkea, uhmaamatta edes itseään. Päivät kuluvat toimistolla, siirtäen turhaa tietoa
paikkaan, josta kukaan ei tiedä etsiä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.