901990.jpg

Osapäiväanarkisti vetää ylleen


nahkatakin,

mutta vasta illalla


lähtiessään pimeille kujille kulkemaan,


hartiat kyyryssä, valmiina, ruumis jännittyneenä.

Osapäiväanarkisti vannoo vapauden puolesta,


yksinvaltaa vastaan, harvainvaltaa vihaten


tajuamatta, että omaa käytöstä ei säätele mielivalta,


vaan hyvin ruodussa pysyttelevä laimea kapina, sallittu ja suotava tunne,


juuri sen suuruinen,


että osapäiväanarkisti on tyytyväinen  uskoessaan


uhmaavansa jotain ja kaikkea,

uhmaamatta edes itseään.

Päivät kuluvat toimistolla, siirtäen turhaa tietoa


paikkaan, josta kukaan ei tiedä etsiä.