- Susta tuntuu varmaan kamalalta!
- No, ei oikeastaan.

- Miten niin ei? Pakkohan sun on olla vihainen!
- En oo.

- Miten niin et oo? Mä en usko. Olet sä ainakin pettynyt!
- En nyt sanoisi niinkään. Oikeastaan ei tunnu miltään.

- Ei miltään! Miten sä voit sanoa noin!
- No, kun ei tunnu. Mitä sitä turhaan.

- Miten niin turhaan! Täytyyhän sun olla edes surullinen.
- En oo, ihan turhaahan se olisi.

- Mä en kestäisi. Mä en ymmärrä, miten sä et oo ees kiukkuinen!
- No, mä en ole sä.

- Et ookaan. Jos sä olisit, me voitaisiin edes puhua tästä!
- Puhutaanhan me. Koko ajan.

- Eikä puhuta, koska sä et kerro, miltä susta tuntuu!
- Kerroinhan mä. Ei tunnu paljon miltään.

- Mä en usko, ettet sä tunne mitään! Kyllä mä tiedän, mitä sä tunnet! Sä et vain halua puhua tunteistasi!
- Ihan turhaahan se olis. Puhuminen.

- Miten niin?
- No, jos sä kerran jo tiedät.