
-Äiti, tolla sedällä ei oo jalkoja! Kato!
-Ei saa tuijottaa.
-Shh, älä katso. Se on kerjäläinen. Niitä ei kannata tuijottaa. Ne haluaa vaan rahaa. Ei se vilkuta. Se kerjää. -Mutta voitaisko me antaa sille rahaa?
-Ei kannata antaa. -Mutta jos sillä ei oo rahaa ruokaan ja sillä on nälkä.
-Siitä huolimatta. Ei sillä paha nälkä voi olla. Ja voihan se mennä vaikka töihin. -Miten se pääsee töihin, jos sillä ei oo jalkoja? Eihän se voi kävellä.
-En minä nyt jaksa tällaista. Kai se menis bussilla. En minä tiedä. -Se on aika vanha.
-No, ehkä se ei sitten mene töihin ollenkaan. Se on eläkkeellä. -Saaks eläkkeellä paljon rahaa?
-En minä tiedä. Lopeta jo kyseleminen. Mennään tuohon kahvilaan. Pakko päästä istumaan hetkeksi. -Mä haluun jäätelön.
-Katsotaan listasta. Jotain juotavaa ainakin. Mulla on kuuma. -Äiti, kato! Tuolla on koira!
-Missä? Ai, tuolla. No, niinpäs onkin. -Mitä se tekee? Miks se kaivelee maata?
-Se varmaan etsii jotain syömistä. Sillä on varmaan nälkä. Voi reppanaa. -Voidaanks me ostaa sille jotain syömistä, voidaanks?
-No, voisihan sille ostaa vaikka sämpylän. Hyvä ajatus. Tilataan, kunhan se tarjoilija tulee.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.