sormeni verille. Ei
päästä vapaaksi.
Kuura kaivautuu
ihoni alle, jäätää
ja tappaa minut.
on liikaa silmilleni.
Tyhjä sokeus. Lumihiutaleet
putoilevat ylleni.
Haparoin. Kaadun. Valkoinen kumpu,
sen alla lepään. Toivon
kevään tulevan.
keskiviikko, 1. helmikuu 2006
Kuura kaivautuu
ihoni alle, jäätää
ja tappaa minut.
Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä.
arkea ja juhlaa blogipersoonia elämä on etusivun uutinen hajatelmia hedda jatkokertomukset keskiäkäisiä hajatelmia kirjoittamisen monet genret kulttuurista kanssakäymistä lapset latvalaho luova lauantai pakinaperjantai pakinat runot runotorstai sarjis suhteet sunday classic taikkari toinen painos tänään olen miettinyt valkoiset talot yleinen
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.