164246.jpg


SexTronicsin insinööri lähti ja Kristiina jäi raivostuneena katsomaan kiinni paiskaamaansa ulko-ovea. Mies oli vakuuttanut, ettei robotissa ollut mitään vikaa. Se oli yksinkertaisinta mallia, siihen ei mitenkään voinut tulla toimintahäiriötä.

– Haluatko yhdynnän nyt vai myöhemmin? Kristiina kuuli nurkasta, johon insinööri oli asettanut robotin ohjelmointiarvioinnin ajaksi.
– Mitä?

– Ehkä nyt. Perusteellinen yhdyntä laukaisee kohdun ja klitoriksen tuntopisteiden lisäksi myös kireät hermot, poistaa paineita ja antaa hyvän yöunen.

Kristiina tuijotti robottia uskomatta korviaan. Nauroiko se hänelle?

– Ja sinun mielestäsi minä olen juuri tällä hetkellä perusteellisen yhdynnän tarpeessa? Kristiina kysyi hampaittensa välistä.
– Niin minä ajattelin.

– Ja mistä lähtien minä olen pyytänyt sinua ajattelemaan? Jos olisin halunnut ajattelevan robotin, olisin tilannut sellaisen.

Kristiina tuijotti robottia, joka vastasi katseeseen tyynesti.

– Tulkitsenko siis oikein, ettet halua hermopainetta laukaisevaa perusteellista yhdyntää juuri nyt? Siinä tapauksessa, voisin tarjota sinulle työtehoa lisäävää pikapanoa, käykö se?
– Minä en halua mitään! Häivy! Ja lopeta tulkitseminen! Sinun ei tarvitse kuin kuunnella käskyjäni, jätä loput minulle.

Kristiina vaikeni ja katsoi robottia haastavasti. Se nyökkäsi lyhyesti ja Kristiina istuutui tietokoneen ääreen.

– Tarkoitatko siis, ettet halua rakastellakaan?

Kristiina kääntyi nopeasti ympäri, mutta robottia ei näkynyt. Hänen oli täytynyt kuulla väärin. Hän kääntyi ja avasi tietokoneen. Kevyt vaatteiden kahahdus kertoi hänelle, että robotti oli palannut olohuoneeseen. Kristiina vilkaisi olkansa yli. Robotti seisoi tavallisella paikallaan sohvan vieressä, olohuoneen nurkassa.

*********

Viikkoa myöhemmin Kristiina ei enää kestänyt robotin mykkää tuijotusta olohuoneen nurkassa. Hän otti robotin, vei sen eteiseen ja käänsi seinää vasten. Se jäi siihen seisomaan ja se seisoi siinä edelleen aamulla, kun Kristiina heräsi ja lähti töihin. Se seisoi siinä edelleen, kun Kristiina palasi töistä illalla, ja lopulta Kristiina haki sen pois ja käski sen istua sohvaan. Jostain syystä Kristiina oli raivoissaan. Hän ei tiennyt miksi, eikä kenelle, eikä hän pitänyt tällaisesta epätietoisuudesta.

– Me emme ole harjoittaneet yhdyntää pitkään aikaan, robotti sanoi yhtäkkiä. – Siitä on kuusi päivää, kuusitoista tuntia ja kolme minuuttia.
– Minä olen ollut väsynyt töistä. Se muistio oli loistava, ja olemme saaneet tehtyä uusia lakialoitteita, mutta lausuntokierros on pitkä ja täysin epäpäteviä ihmisiä pitää kuulla.  Asia ei todellakaan kuulu sinulle. Me yhdymme, kun niin haluan. Nyt ei huvita. Ja sitä paitsi, minä en ole tilivelvollinen sinulle.

– Koska sinua sitten huvittaa?
– Minua huvittaa kun huvittaa. Laske vaan päiviä, tunteja ja minuutteja.

 – Ei minulla muuta tekemistä olekaan.

Robotti sulki silmänsä jotenkin mielenosoituksellisesti, ja Kristiina nousi nojatuolista kiukkuisena. Hän ei todellakaan tarvinnut tällaista. Hänen ei tarvinnut sietää jonkun alkeellisen koneen vihjailuja. Hän voisi lähettää koneen tuhoomoon koska tahansa, ja niin hän tekisikin, jos se ei oppisi tavoille.