2092047.jpg

 

-Ihanaa, kuukauden kuluttua joulu on jo ohi!

-Miten niin ihanaa? Eikö joulu ole ihanaa?

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

-Ei todellakaan. Minä en kestä joulua. Se on taas yhtä matkustamista paikasta toiseen.

-Ai niin. Te ette vietä joulua kotona.

 

-No, ei todellakaan. Me ei koskaan vietetä joulua kotona. Tänä vuonna mennään aatoksi anopille Tampereelle, koska viime vuonna oltiin aatto mun vanhempien luona Lahdessa. Tapaniksi ajetaan sitten Lahteen.

-Ja ensi jouluna toisinpäin?

 

-Niin. Mä en kestä. Lapset tappelee autossa ja mun pitää ajaa, kun Jari ottaa kuitenkin joka paikassa niin paljon snapsia ja glögiä ja kaikkea. Se ei kuulema kestä selvin päin sukulaisia niin monta päivää peräkkäin.

-No, onhan tuo aika raskasta. Jouluna pitäis vaan saada olla ja nauttia.

 

-Niin pitäis. Mitä te teette?

-Me ollaan kotona. Niin kuin aina.

 

-Miten sä olet onnistunut? Te ette koskaan mene jouluna minnekään!

-Mä sanoin silloin aikanaan, kun lapset oli pieniä, mun vanhemmille ja Kallen vanhemmille, että tervetuloa vaan meille jouluksi. Mä laitan laatikot ja kinkut ja meillä on tilaa yöpyä, joten ihan yhtä hyvin ne voi tulla meille, kun se on niin helpompaa. Pari aikuista matkustaa aika paljon vähemmällä vaivalla kuin viisihenkinen perhe ilman autoa.

 

-Mutta eihän ne koskaan ole teillä jouluna! Ei sun eikä Kallen vanhemmat.

-Ei. Ne sanoi, että kuka sitä nyt jouluna omasta kodistaan lähtee muiden nurkkiin.