– Walter…
– Niin, kultaseni.
 
– Ei tämä toimi vieläkään.
– Mikä ei toimi, kultaseni?
 
– Näköala. Se ei ole hyvä.
– Mitä siitä? Sinnehän ei nyt rakenneta sitä minareettia. Minähän järjestin sen asian.
 
– Mutta tuolla on vielä kirkontorni, Walter!
– Niin, kultaseni…
 
– Minä haluan sen pois, Walter!
– Kultaseni, luulen, ettei se tule onnistumaan.
 
– Walter, minä haluan.
– Mutta kultaseni, emme me voi kieltää kirkontornien rakentamista. Ja tuohan on ollut tuossa jo satoja vuosia. Me vasta ostimme tämän asunnon.
 
– Walter…
– Kultaseni, minä en oikein usko, että se onnistuu. Kansa ei halua eroon kirkontorneista. Sehän olisi jumalanpilkkaa, uskonnonvapauden rajoittamista.
 
– Walter, kyllä uskontoa voi harjoittaa matalissakin kirkoissa.
– Niin, kultaseni.
 
– Walter, minulle tulee paha mieli ja kun minulle tulee paha mieli, sinä tiedät, etten minä voi hyvin.
– Kulta-pieni, älä itke. Katsotaan, mitä minä voin tehdä. Kansanäänestystä asiasta ei voi järjestää, mutta keksitään jotain muuta. Ehkä tuon kirkon voisi peruskorjata, sehän on jo niin vanha, ja samalla voisi poistaa tornin.
 
– Walter, se olisi ihanaa. Minä niin pidän tästä näköalasta!
– Tiedän, kultaseni. Älä itke enää, minä järjestän asian.
 
– Walter?
– Ovatko nuo vuoria tuolla kaukana?
 
– Ovat ne, kultaseni. Siellä on Alpit.
– Minä en vielä tiedä, pidänkö niistä, Walter.