Olin suljetulla mielialahäiriöisten akuuttiosastolla, jossa osalla potilailla oli ulkona liikkumislupa, lähes kaikilla sillä hetkellä. Suurin osa potilaista oli masennuksesta kärsiviä, joukossa ei ollut psykoottisia potilaita. Heitä varten Aurorassa on muita suljettuja osastoja. Osastolla oli 16 potilaspaikkaa, sinne tultiin päivystyksen kautta ja suurimmalle osalle yritettiin järjestää jatkohoitopaikka sen 3-4 viikon jälkeen, jotka osastolla vietettiin. Osa potilaista siirtyi pitkäaikaishoitoon avo-osastolle, osa psyk. päiväsairaalan palveluiden piiriin, osa avohuollon piiriin.
Minusta on käsittämätöntä, että kirjoittamaani luullaan fiktioksi, että olen kuulopuheitten ja googlen avulla raapustellut jotain sinne päin tietämättä mistä kirjoitan.
Suljettuja osastoja on erilaisia, ainakin Helsingissä. Lomahotelleja ne eivät ole, mutta ei niissä potilaita lääkitä yli tarpeen, oikeastaan lääkitystä tsekattiin koko ajan, oliko määrä sopiva vai ei.
Potilaita kannustettiin, heti kun jaksoivat, osaston ulkopuoliseen toimintaan -päivälomille kotiin, elokuviin, kävelyille, kampaajalle, kauppaan. Minne jokainen nyt kuntonsa mukaan jaksoi mennä.
Se, olenko motivoitunut hoitamaan itseäni, on itselleni hyvin selvää. Se, mitä blogissani kirjoitan, ei välttämättä ole sen päivän tuotos. Olen työstänyt masennusta pitkään, olen terapiassa, olen osallistunut eri vertaisryhmiin, päiväsairaalajaksoihin.
Ai, etten olisi motivoitunut? Hohhoijaa. Enköhän minä tiedä asian parhaiten. Anonyymien kommentoijien on turha yrittää lukea rivieni välejä, täyttää aukot omilla olettamuksillaan."
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.