Nainen seisoi portaiden alapäässä.
-Kuinka vanha? Tyttö? Poika? Onko hän terve? Ei kai hän kastu? Lykkäsin vaunut uudestaan liikkeelle päättäen olla vastaamatta naiselle. Hän astui kuitenkin tielleni. -Onko hän terve? Muista, että jos hän saa nuhaa, hänet pitää viedä lääkäriin. Älä koskaan jätä häntä yksin. Muista se.
-Muistan, mutta nyt...
-Saanko minä ulkoiluttaa häntä? Missä sinä asut?
-Ei, siis, minä itse...
-Ei hän itke....en minä ole väsynyt, kyllä minun nyt täytyy lähteä.
-Hän itkee! Huutaa koko ajan! Sinä olet väsynyt!
-Ihan miten vaan, mutta nyt minun on mentävä.
-Hän huutaa ja huutaa ja huutaa ja joskus sinusta tuntuu, että voisit tehdä mitä tahansa, jotta se huuto lakkaisi edes hetkeksi. Edes ihan pieneksi hetkeksi. Mitä tahansa. Ihan mitä tahansa.
Kiskaisin aisasta ja naisen ote heltisi. Aloin kävellä nopeasti, odottaen kuulevinani hänet vielä perässäni, mutta ainoa ääni oli yltyvän sateen humina.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.