511409.jpg

Vanhenen kymmenen vuotta. Jälleen kerran.
Joka sana iskee vasten kasvoja, jokainen lause tunkeutuu
vatsaan saaden minut voimaan pahoin.
En jaksa. Hajoan näiden riitojen aikana.

Voimattomuus valuu jalkoihin.
Haluaisin pudota, kadota, hävitä näkyvistä.

Olen väsynyt. En jaksa kuulla, miten kaikki on minun vikani,
miten kaikki olisi paremmin,
jos minä en olisi sellainen kuin olen.

Miten kaikki olisi paremmin, jos olisin toisenlainen, ihan joku muu.
Miten kaikki olisi toisin, jos minua ei olisi olemassakaan.

Mutta ei, kaikki on huonosti, koska olen juuri tällainen.

TYHMÄ, MAAILMAN SUURIN PASKA.

Jokainen riita muuttaa ikää, tulen heikoksi ja vapisevaksi,
horjun ja putoan ja putoan,
kunnes olen pohjalla ja huomaan taantuneeni, olevani lapsi jälleen,
meneväni mukaan, vastaavani samalla tavalla,
samalla huudolla.

Hän paiskaa oven kiinni ja jään katsomaan pääkallon kuvaa,
kiinnitetty oveen. Valkoisten luiden alla lappu.

Pääsy kielletty vanhemmilta



******

Runotorstain 42. haaste Kasvu