Hän oli epätoivoinen, sillä hän tiesi, ettei ollut hyvä. Elämä, jota hän eli, oli pelkkä kupla. Hän oli luullut olevansa onnellinen, mutta nyt hän tiesi paremmin. Kaikki oli väärin hänen kohdallaan. Kehon tuoksu oli tunkkainen. Hiusten oranssi, ennen niin pirteä sävy, oli auttamattoman vanhanaikainen. Hänen pintansa rapisi, ihon kimmoisuus ja kosteusprosentti olivat liian vähäiset. Reidet huusivat syväkuorintaa, selluliitin värinä ilkkui häntä lanteilla.

Hän ei ollut niin kuin he. Nuo valon ja varjojen hahmot, jotka tulivat hänen luokseen ilta toisensa perään kertoen, miten pysyä kauniina, hoikkana, hyväntuoksuisena, nuorekkaana, jaksavana.

Hän yritti, miten hän yrittikään! Pisara tuota, toinen tätä, loraus sinne, kuorinta tänne. Mikään ei auttanut. Hänestä ei tullut heidän kaltaistaan.

Voi, miten kaunis vainaja, hänestä sanottiin, kun hän oli kuollut aliravitsemuksen ja rasvaimun jälkeisiin komplikaatioihin, mutta sitä hän ei enää kuullut.

******

Isopeikko oli haastanut HPY:n, joka puolestaan jatkoi haastetta. Haasteessa pitää kirjoittaa tarina, jossa esiintyvät sanat hyvä, kupla, tuoksu, oranssi, pinta, syvä, värinä, pisara.
Aiheen omaan tarinaani sain Saaralta.

Haaste on vapaasti vastattavissa...