Silloin. Mun oli paha olla. Paha. Mä olisin halunnut lyödä, hakata, vihata, mutta mä en saanut. Lyöminen on pahaa. Ei saa lyödä toista, äiti sanoi. Se on rumaa. Ei saa vahingoittaa toista.

1267132.jpg


Mä yritin olla kiltti. Kiltti. Mä en tehnyt pahaa kenellekään. Mä en ollut niin kuin ne muut. Ne, jotka sanoi vitun lehmä, saatanan lesbo, helvetin huora. Ne. Joka puolella. Luokassa, välitunnilla, koulumatkalla. Silloin.



Mä en satuttanut muita. Mä yritin vaan vihata, mutta se ei riittänyt. Mun viha ei ollut riittävän vahvaa. Ei se nujertanut niitä. Ei se vaientanut niitä. Ne ei olleet hiljaa.



Mä löin, mä hakkasin, mä satutin. Itseäni. Silloin. Viilsin. En syönyt. Hengitin liikaa. Silloin.



Mä kadotin itseni. Nyt mä kokoan sitä mikä joskus oli, mitä mä olin. Pidä mulle peukkuja. Mä oon vasta kaiken alussa.