136419.jpg


Nainen rakasti kirkkoja. Miksi ihmeessä, hänen ystävänsä kysyivät, ethän sinä edes kuulu kirkkoon. Lapsiasikaan ei ole kastettu, mitä pojille muuten kuuluu? Entä kaksosille? Eikö se ole ristiriitaista? Mennä kirkkoon, istua siellä? Melkein joka päivä. Joka paikassa, minne matkustat. Ethän sinä usko. Et ole edes kiinnostunut arkkitehtuurista. Kirkkohistoriasta puhumattakaan. Et pidä urkumusiikistakaan. Kirkkokuorot haukotuttavat sinua, niin olet itse sanonut. Sinähän lähdetkin heti pois, kun urkuri tai kanttori aloittaa. Etkä sinä käy kirkossa jumalanpalveluksessa, et pappeja kuuntelemassa. Miten ihmeessä juuri sinä olet ihastunut kirkkoihin? Kuka tahansa muu, mutta juuri sinä! Etsitkö sinä sittenkin jotain? Onko sinussa kuitenkin halua uskoa jumaluuteen? Pyhyyteen?

Nainen olisi voinut kertoa ystävilleen, mitä hän etsi ja löysi kirkoista, mutta hän epäili, etteivät he olisi kuitenkaan uskoneet häntä.  Ehkä he eivät olisi edes kuulleet häntä, sillä heillä oli liian kiire täyttää hiljaisuus sanoilla.

*************

Kirkkojen kuvia löytyy kuvablogistani, ja aiheen yhteneväisyydestä huolimatta ylläoleva tarina on silkkaa fiktiota. Minulla ei ole kaksosia:)