Mari ja Suvi tulivat ulos Makuunista. Suvi hyppi ja kiehnäsi Marin ympärillä, eikä lakannut puhumasta.

-Ostetaanko me kiskalta tai kaupasta karkkia? Voidaanko me ostaa myös sipsiä, äiti? Ja limua? Katotaanko me Lumikki heti kun tullaan kotiin?  Miks Makuunissa on niin kallista karkkia? Onks kiskalla halpaa?

Mari ei vastannut.

-Mari! Mariiiii!

Anne istui paikallisen terassilla ja heilutti kättään.

-Tuu kaljalle, Anne pyysi. –Ihana ilma.

-Pitäiskö? Yks kalja maistuis kyllä. Mitäs sanot, Suvi, istutaan vähäks aikaa. Mä ostan sullekin cokiksen.

-Mä en haluu. Mä haluun kattoo Lumikkia.

-Myöhemmin. Odota siinä, mä käyn hakemassa meille juotavaa.

Mari meni sisälle kuppilaan ja osti kaljan ja cokiksen. Samalla hän tilasi pizzan.

-Mä otin meille pizzan, voidaan syödä se täällä, niin ei tarvi duunata safkaa himassa. Täs on sun cokis. Istu alas.

-Mä haluun kattoo Lumikkia.

-Ei nyt.

Mari tyhjensi lasin puolilleen. Suvi seisoi edelleen pöydän vieressä, eikä suostunut istumaan.

-Sisällä on karaoketanssit illalla, Anne kertoi.

-Se olis kivaa. Mut en mä taida päästä.

-Mikset? Laita Suvi sille sun naapurilles.

-Niin. Se voiskin olla. Jos mä soitan Helenalle. Niin mä voisin tehdä.

Mari kaivoi kännykän laukustaan.

-En mä haluu mennä Helenalle. Ei siel voi katsoo videoita. Ei sillä oo videoita. Äiti, sä lupasit.

-Joo, joo, oo nyt hiljaa, mä puhun Helenan kanssa. Katsotaan se video sitten huomenna. Ihan heti, kun herätään ennen kuin se pitää palauttaa. Ole nyt hiljaa. Ai, Helena, moi, kuule...