Lumimiehen akka

oli kylmää, oli jäätä.

Milloin oli menkat,

milloin särki päätä.

Lumimiehen pinna

venyi sekä paukkui.

Iltaisin tuvassaan

akkaansa hän haukkui:

Jos ei kohta tipu

lempeä ja huumaa,

lähden oitis sinne

missä meno on kuumaa.

Tuhahti akka ja

matkalaukun pakkas.

Ukon perään

sandaalit viel nakkas.

Syvään etelään

lumimies siis tuli.

Aurinko vain lempi,

lumimies suli.

***

Runotorstain 118. haaste Elegian kuvaan