KOLME

Tänään Jore ei joisi, Hanna tiesi sen. Eilen miehellä oli mennyt vähän liikaa viihteen puolelle, mutta se oli kai ymmärrettävää, koska se oli niin tohkeissaan vauvauutisesta. Vaikka ei se ollut siitä kenellekään puhunut mitään, ainakaan Hanna ei ollut kuullut. Jore oli istunut muiden miesten kanssa ja ne oli puhuneet futiksesta niin kuin yleensä. Hanna oli katsonut Jorea ja odottanut, että se huomaisi, tulisi viereen ja kuiskaisi jotain vauvasta, mutta tietenkään se ei tehnyt niin. Sillä oli menossa joku kiivas väittely miesten kanssa, vaikka ei se mitään riitelyä ollut, ne kaikki nauroi ja yhteinen pullo kiersi.

Tänään oli eri juttu. Heti kun Jore heräisi, he lähtisivät kaupungille katsomaan vauvalle rattaita. Samalla voisi katsoa pinnasänkyä ja vaatteita, ihania pieniä vaaleanpunaisia sukkia ja myssyjä. Sitten he voisivat käydä kahvilla jossakin ja miettiä vauvan nimeä. Stockmannilla oli varmaan kauneimmat vauvan vaatteet. Siellä voisi käydä kahvillakin. Ostaisi vaikka jäätelön.

Jäätelöä. Tulisiko hänestäkin sellainen odottava äiti, joka söisi hulluna kaikkea, mitä mieli teki. Joillekin tuli kuulema himo ihan outoihin ruokiin, kun ne olivat raskaina. Paistoivat munakkaita keskellä yötä, kävelivät sateessa hakemaan kioskilta suklaata, halusivat juoda koko ajan keltaista jaffaa. Hanna muisti äidin kertoneen joskus naisesta, joka oli käynyt nelinkontin maahan ja mätännyt multaa suuhunsa kourakaupalla. Ruskean harmaa kuola ja sylki olivat valuneet sen suusta, mutta se ei ollut sitä haitannut. Se oli ollut hulluna multaan, ja äiti oli kertonut, että siitä vauvasta tuli aikuisena puutarhuri. Oli siis parempi katsoa, mitä laittoi suuhunsa raskausaikana. Jos söi liikaa pähkinöitä, lapselle tuli oravanhampaat, suuret ja ristikkäin suussa, oikeat nököhampaat. Jos oli himo kaikkeen happamaan, jugurttiin, piimään ja viiliin, vauvastakin tuli kuulemma sellainen: hapan ja pahantuulinen.

Jäätelöä syömällä vauvasta tulisi varmaan ihan kunnollinen, Hanna arveli, jäätelössä ei ollut mitään pahaa. Sitä uskalsi syödä.

Samalla kaupunkireissulla voisi käydä katsomassa jotain lastenmusiikkia cd:llä. Jorella oli vain heviä, eikä Hannallakaan ollut kunnollista musiikkia lapselle. Sarin tyttö kuunteli lasten räppejä, mutta se ei ollut varmaan ihan sopivaa pikku vauvalle. Jotain tuutulauluja voisi ostaa, sellaista jota voisi kuunnella samalla, kun nukuttaisi vauvaa.

Vai pitäisikö pinnasängyn sijaan ostaa kehto. Se olisi ihana, Hanna ajatteli. Se pitäisi vaan kai kiinnittää kattoon, ja siihen tarvittiin pora. Joren pora oli lainassa jossain, eikä se sen takia ollut saanut kiinnitettyä liesituuletintakaan hellan yläpuolelle, vaikka se tuuletin oli ostettu jo vuosi sitten. Pitäisi pyytää se pora takaisin, jos halusi kehdon. Tai sitten tyytyä pinnasänkyyn.

Hanna otti paperin ja kynän. Oli parempi kirjoittaa kaikki ostokset paperille, ettei unohtuisi mitään. Jore ei ollut niin innokas käymään kaupungilla, joten olisi hyvä hoitaa kaikki asiat yhdellä kertaa. Joresta ei koskaan tiennyt. Se saattoi tulla mukaan seuraavan kerran vasta puolen vuoden päästä, parempi oli siis hoitaa kaikki ostokset jo tänään.

Pankkiautomaatilla pitäisi käydä. Jorella olisi palkkapäivä vasta ensi viikolla, eikä hänen omasta tilistään ollut paljon enää jäljellä, koska hän oli maksanut vuokran. Onneksi vaunut sai ostaa osamaksulla, varmaan sängynkin sai hankittua samalla tavalla. Parempi hankkia kaikki nyt, sillä sitten kun hän olisi äitiyslomalla, rahaa olisi vähemmän.

Äitiyslomalla. Se kuulosti mukavalta. Se kuulosti jotenkin niin viralliselta ja tärkeältä. Päivää, olen Hanna ja tässä on tyttäreni Jemina. Olen nyt äitiyslomalla, Jemina on vielä niin pieni. Mieheni Jore tulee kohta, hän on parkkeeramassa autoamme. Kyllä, olen ajatellut jäädä hoitovapaalle, ainakin siihen asti, kunnes Jemina täyttää kaksi vuotta. Sitten ehkä hän aloittaa tarhan ja minä palaan töihin. Olen ilmoittanut Jeminan muskariin, jotta hän tottuisi lapsiin ennen kuin aloittaa tarhassa, vaikka tottuihan hän jo muihin lapsiin –me kävimme vauvauinnissa ja vauvamuskarissa.

Niistä pitäisi ottaa selvää, Hanna tajusi. Missä oli lähin vauvamuskari? Lähin uimahalli ei ollut kovin kaukana, autolla sinne ajoi kymmenessä minuutissa. Jore ajaisi ja he pääsisivät hyvin sinne. Toivottavasti siellä oli vauvaryhmiä.

Hanna kirjoitti toiselle lapulle "vauvamuskari" ja "vauvauinti". Niistä pitäisi kysellä ensi viikolla jostain.

Kello oli jo yli kahdentoista. Jore nukkui edelleen.


.....jatkuu.....