2162568.jpg

 

Tänään hän sanoo odottavansa joulua. Minusta jouluna on mukavaa, kun me kaikki olemme yhdessä. En minä halua lahjoja, minä haluan vain, että me olemme yhdessä, koko perhe. Niin kuin aina ennenkin.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Hän katsoo minua, hymyilee varmasti, yrittäen vakuuttaa minulle, että hän jaksaa. Älä ole huolissasi äiti, hänen katseensa pyytää uskomaan. Minä jaksan. Minä lupaan, ettei minulle tule paha olo. Minä pärjään.

 

Joko meillä on kuusi, hän kysyy. Joko isä on hakenut kuusen? Pudistan päätäni ja yritän olla ajattelematta kotia, jota ei ole siivottu viikkoihin, pinttynyttä likaa, jätepaperikasoja eteisessä, täysinäisiä roskiksia keittiössä.

Hyvä juttu, hän nyökkää, sitten minä pääsen koristelemaan. Hän sulkee silmänsä ja näyttää tyytyväiseltä. Hänen ranteensa on ohut kädessäni. Pieni ja voimaton käsi.

 

Minä en oikeastaan edes halua lahjoja, kuulen hänen sanovan. Minä en tarvitse mitään. Ihan oikeasti. Minä haluan vain tulla jouluksi kotiin.