Kaikillahan meillä oli keltaiset hampaat ja sormet.
Ei ollut muuta tekemistä kuin juoda kahvia, polttaa tupakkaa.
Väkisinkin tässä kellastuu,
Sonja sanoi, kuori lakkaa kynsistään,
lakkaa, jota oli lisännyt kerros päivässä,
koko kesän ajan. Kellertävät kynnet paljastuivat.
Puren ne pois, Sonjaa yökötti.
 
Käytävällä käveli keltainen mies.
Kiinalainen, Pasi arveli, veti keuhkot täyteen savua, ei puhaltanut pois,
nikotiinin tahraamat sormet vapisivat,
sen täytyy olla kiinalainen. Se on kuudestoista potilas. Se on kiinalainen.
Miten niin, Sonja kysyi, sylkäisi kynnen palasen suustaan.
Miten niin sen täytyy olla kiinalainen?
Pasi oli kauan hiljaa. Omassa maailmassaan. Odotimme.
Joka neljäs lapsi, joka syntyy, on kiinalainen,
Pasi sanoi katsomatta meihin. Se on kuudestoista. Se on kiinalainen.
 
Iltapalalla keltainen mies kertoi olleensa monta viikkoa Meikussa teholla.
Maksaa ja masennusta, oli sen diagnoosi itsestään.
 
Sen silmämunissa oli keltaisia täpliä kuin auringonpisteitä.

 

 

 

***

Runotorstain 176. haaste on kellastuvaa.

***

Valitettavasti jouduin laittamaan sanavarmistimen päälle jatkuvien spämmikommenttien takia. Sanahirvitys poistuu heti, kun tilanne rauhoittuu.