1239407.jpg



Jossain vaiheessa hän tajusi, että pakeneminen oli ollut turhaa. Kaikki kapinointi oli loppujen lopuksi ollut hyödytöntä, kaikki pyrkimykset irtautua olivat sittenkin olleet vain epätoivoisia räpistelyjä, surkuhupaisia yrityksiä päästä eroon siitä, mikä tulisi olemaan väistämätöntä.

"Tulkaa lasten kaltaisiksi" oli päätepiste elämälle, mutta ennen kuin saattoi tulla jälleen lapseksi, ennen kuin saattoi unohtaa sen, mitä oli ollut, minkä oli osannut, ennen kuin jälleen oli toisten armoilla, ennen kaikkea sitä oli sen vääjäämättömän vuoro.

Katsoa aamulla peiliin ja nähdä äitinsä kasvot, kuulla itsensä puhuvan isänsä sanoin.