Vajaa pari viikkoa sitten pyysin lukijoita suunnittelemaan Keskiäkäiselle vaatteet. Keskiäkäinenhän kirmaa kirjan kannessa ja sisäsivuillakin kelteisillään. Kävi mimmiä sääliksi, vaikka tyytyväiseltä näyttikin.
 
Odotin muutaman asusteen ilmestymistä, enkä todellakaan ollut varautunut siihen, että haaste otettaisiin niin innolla vastaan kuin tapahtui. Keskiäkäinen on näiden päivien aikana saanut yli viisikymmentä asukokonaisuutta.
 
Kun kuvia alkoi tulla, ajattelin ensin laittaa (dead linen päätyttyä) muotinäytöksen tähän blogiin, mutta koska muotiluomuksia tuli aina vaan lisää, päädyin perustamaan Keskiäkäiselle oman garderobin. Keskiäkäinen on vaatehuoneensa ansainnut, mutta niin ovat ansainneet arvoisensa näyttämön myös kaikki ne muotisuunnittelijat, jotka ovat toteuttaneet näkemyksensä ja osallistuneet haasteeseen.
 
Kun katsoin pukuja ja luin niihin liittyviä tekstejä, nieleskelin kyyneleitä monta kertaa. Minusta on käsittämätöntä, mutta myös upeaa, että pullukka hahmoni on inspiroinut niin monia ihmisiä. Olen katsonut tippa linssissä mahtavia pukuja, lukenut asuihin ja Keskiäkäiseen liittyviä tarinoita, ja vihdoin tajusin, mikä sai minut liikuttuneeksi. Ei pelkästään tekijöiden mieletön luovuus ja taito, into ja innostus, joilla asuja on suunniteltu, vaan se, että niin moni tuntui kokevan Keskiäkäisen hahmon omakseen. Häneen on näköjään helppo samaistua ja hän sai usein toteuttaa ne toiveet ja haaveet, joista itsekin unelmoi. Keskiäkäinen paistattelee pikkupikkubikineissä suu hymyssä, eikä anna tukevien istumalihasten pilata auringonoton iloa. Keskiäkäinen laskettelee, eikä pelkää näyttävänsä hassulta tamineissaan. Keskiäkäinen pukeutuu niin pikkumustaan, nahkarotsiin, PVC-muoviin kuin toppapukuun tyylikkäästi ja huolettomasti. 

Näin kuvissa naisen, joka on sinut itsensä kanssa, on vahva ja heikko sopivasti, on kerta kaikkiaan upea mimmi.

Te teitte Keskiäkäisestä sellaisen, kaikki muotisuunnittelijat. Kiitos teille. En voi kuin ihmetellä luovuuttanne, jolla olette toteuttaneet visioitanne. Kerta kaikkiaan mahtavaa.
 
Taas alkaa vähän itkettää. Asiaan. Keskiäkäisen garderobi on avannut ovensa. Tervetuloa! Klikkaat vain kuvaa ja olet jo siellä. Kuvat eivät ole siellä missään järjestyksessä, kuten ei Keskiäkäisen vaatekaappikaan pröystäile siisteydellä. Mutta ei se haittaa, nyt löytyy päälle pantavaa!
 
(pelottaa kamalasti, että olen unohtanut jonkun puvun esillepanon tai linkittänyt tekijän väärin tai en ollenkaan, huh, muotinäytöksen vetäminen on taitolaji, ilmoittakaa, jos pukunne puuttuu tai on jotain muuta hankaluutta)
 
Jos sinua kiinnostaa nähdä, minkälaisilla asuilla olen itse vaatettanut Keskiäkäisen, osta kirja, jota on myynnissä Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa sekä verkkokirjakaupoissa.
 
(PS. arvonta kaikkien vaatesuunnittelijoiden kesken pidetään ensi viikolla)
 
*** 
 
Ennen poistumista, kuuntele erään toisen vahvan naisen laulua. Sunnuntaiklassikoissa on vuorossa Willie Dixonin laulu Hoochie Coochie Man, jonka Muddy Waters on tehnyt tunnetuksi. Tällä kertaa Miss Etta James, rhythm’n bluesin kruunattu kuningatar esittää kappaleesta version Hoochie Goochie Gal.
 
 
 
Muita sunnuntaiklassikoita täällä.