Joskus ei kannata kirjoittaa mitään, ei tehdä kuvia, koska netistä löytyy jotain paljon parempaa, jonka voi laittaa blogiinsa.
 
Alkuperäinen CSI sijoittuu Las Vegasiin. CSI: New York tietenkin New Yorkiin. Ne ovat aika peruskauraa, rikosdraamaa, jota katsoo ilman sen suurempia tuskia.
 
Vaan CSI: Miami on ihmeellinen sarja. Sen eri tuotantokaudet tuntuvat pyörivän melkein joka kanavalla. Avaat telkkarin sitten Suomessa, Espanjassa, Egyptissä tai Rankassa, niin näet Miamin karamellinväriset talot, smaragdina hohtavan meren ja pienen pienissä bikineissä tanssivat tytöt. Tapahtuu murha ja on Horatio Canen vuoro astua esiin. Punatukkainen poliisi laittaa lasit nenälleen, laukaisee repliikkinsä (one linerin) ja tiedämme, että homma on hanskassa.
 
Horatio Cane on ihme äijä. Erityisesti ihailen hänen kykyään saada isänsä, äitinsä ja koko perheensä murhan todistaneen, pahasti traumatisoituneen lapsen avautumaan ja kertomaan, kuka oli murhaaja. Cane osaa todellakin käsitellä lapsia. Ei turhia terapiaistuntoja, ei terveyskulujen kasvua, vain katse ja lapsi kertoo kaiken, pääsee traumastaan ja viettää lopun elämänsä onnellisena.
Lasten ja nuorten psykiatriaan pitäisi palkata Horatio Cane. Horatio hakkaa kaikki psyko- ja lyhytterapiat mennen tullen.
 
Horatio osaa myös kieliä. Olen kuullut Horation puhuvan espanjaa, ranskaa ja arabiaa, mutta uskon hänen tulevan toimeen myös portugalilla, swahililla ja jopa englannilla. Horatio on maailman pelastaja.
 
Ja sitä paitsi, Horatiota näyttelevä David Caruso on kerrassaan viehättävä. Ottaisin hänet mielelläni terapeutikseni.