1722343.jpg

-Psst…
-Kuka? Mitä? Sinä…sinä!

-Kerro, kuinka minä synnyin.
-Mutta...

-Etkö sinä muista enää?
-Muistan. Ei sellaista voi unohtaa.

-Kerro sitten minkälaista se oli.
-Se oli ihmeellistä.


-Miltä sinusta tuntui?
-Minä…kai minä sekosin, kun sinä tulit.

-Hih.
-Niinpä. Ainakin se tuntui siltä. Ikään kuin olisin lentänyt ja syöksynyt ja samaan aikaan tiennyt, että olin löytänyt paikkani.

-Se olin minä.
-Niin, se olit sinä. Sinä tulit. Synnyit. Ihan yllättäen.

-Ja minä jäin.
-Niin sinä jäit, mutta sitten jotain tapahtui. Vuosien mittaan. Ja nyt sinä olet siinä!

-Sinä muistat vielä minut?
-Kyllä…joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta kyllä, kyllä minä muistan sinut.

-Onko sinulla ollut ikävä minua?
-On. Kamalan ikävä. Niin, että tekee kipeää. Miksi sinä jätit minut?

-En minä jättänyt sinua.
-Etkö?

-Minä vain lähdin pois, koska et tarvinnut minua enää. Unohdit minut.
-Voiko sellainen olla?

-Millainen?
-Ettei tarvitse rakkautta?

-Näköjään voi.
-Minä en haluaisi olla sellainen.

-Liian myöhäistä.
-Onko?

-On.