Se vaan tuli sit, se piste misä mul riitti.
 
– Tattista vaan, mut en, mä sanosin mutsil, ku se kysysi tartteks mä appuu siin kirjotustehtäväs ku mantsan ope anto.
 
Joo, en todellaka tarttenut muuta ku päästä vek. Mä tulisin just ny hulluks.
 
Ukko tuli sit siihen tietty kans ja kysysi, et oonks mä nähny missää isobroidin matkapuhelint.
 
– Ei, mä valehtelin kirkkain silmin. – Mää mittä oo nähny.
 
Puristin tiukemmin puhelint mun taskus ja häippäsin ulos. Oli semmonen olo, et piti päästä liikenteesse, joten mä soitin Leksal.
 
– Mä lähen Hesaan, tuuksä ja mukka?
 
Leksa sanosi, et totta kai, ookoo, tehä iha nii ku sä ehotit.
 
– Ventta vähä, mun täyty ensteks meikat ja föönat mun tukka, se sano viel.
 
No, mä istusin assalla ja venasin Leksaa. Sil kesti pirun kauan, sil kestä aina, koska se haluu näyttä hyvält. Lopult se tuli, huulet luumunpunast kiiltoo ja silmis sinist luamiväri.
 
– Juna läks jo, mä sanosin, mennään bussilla.
 
Ja niin me ajatelti tehä, mennä Hesaan bussil, ku myöhästytti junast. Leksan taki, niin ku aina.
 
– Ostiksää sen hamen ku me nähti viime viikol henkas ja maukas, Leksa kysysi, sytytti röökin ja puhals simmossi renkait, jotka sai mut ajattelema saturnusta tai jottai muut planeetta. Kai se oli saturnus sitten.
 
– Mää mittä ostanut, ei mul o rahaa. Mul ei oo mittä.
 
– Ota rööki, ni sit sul o rööki ees, Leksa sanosi, ja mä sytytin nortin.
 
Me tulti bussiasemal ja huamatti, et bussi Hesaan oli just menny.
 
– Mä en kestä, mä aloin ulisse, kaik mene iha piäle. Mitä me ny tehää?
 
Leksa häippäsi jonnekki, mä istusin asvaltil ja pyyhin mun silmät. Paska reissu.
 
– Tuu ny jo, mä kuulin Leksan huutavan. – Mä sain meille liftin. Tää täsä on Reiska ja se mene Espoosse asti. Me päästä sen rekan kyydis.
 
Mä nousin ja katoin Reiskaa. Se ei ollu yhtä pahan näköinen. Leksa sano, et se oli soittanut sen Famul ja Famu tulis hakke meit Espoost varttii vail kuus. Leksan Famu ku asusi Hesassa.
 
– Mennää Famun kans Hesaan, Leksa sanosi, mut siel sit häippästä, eiks nii?
 
Me kiivetti rekan nuppii, sytytetti nortit ja tarjotti Reiskalki.
 
– Huomasiksä? Leksa kysysi multa. – Mul on uus hame.
– Joo, mä vastasin, ostiksä sen Henkast ja Maukast vai?
– Emmä, en mä viäl kehtaa. Mä pöllin sen systerilt, systerin punane mekko mahtu kans mul ny, ku mä oon laihtunu. Ehkä ne Hesas ajattelee, et mä oon oikeest muija. Sitä mä haluisin. Mitä sä haluut?
 
Mä kattosin Leksaa. Sen luumupunaste huulien yllä kasvo vaaleit karvoi, mut en mä sanonut mittä.
 
– Mä haluun vaan päästä vek. Kaikest.
 
Leksa tarttu mua kädest, puristi lujaa, ja Reiska laitto stereot soimaan.
 
 

***

Sirokko haastoi minut kertomaan omalla puhekielelläni tarinan, jossa olisi seuraavat lauseet:
 
* Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
* Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedon opettaja antoi?
* Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
* Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
* Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.
* Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta.
* Ostitko sen hameen, jonka näimme viime viikolla Hennes&Mauritzista?
 
Puhekieleni on nykyään (omasta mielestäni) neutraalia yleiskieltä, jossa ei ole viehätystä, joten kirjoitin tarinan lapsuuteni ja nuoruuteeni murteella. Ei muuten ollut helppoa kirjoittaa tarinaa ja istuttaa nuo lauseet juoneen, sen verran irrallisia ja toisiinsa liittymättömiä lauseet olivat. Tarina olisi helposti venynyt pitkäksikin, yritin tiivistää parhaani mukaan.
 
Hyvä kirjoitusharjoitus, suosittelen, joten nappaapa tästä haaste ja kirjoita oma tarinasi omalla kielelläsi.