Markkinointiosaston vastaava tuli kysymään minulta, aionko olla terve Helsingin Kirjamessujen aikana vai teenkö taas turuntaudin. Kannattaako siis lainkaan edes heittää mitään ideoita tulevalle torstaille-sunnuntaille vai lähdetäänkö siitä, että makaat kuitenkin raatona sängyssä? Lupasin yrittää mönkiä sängystä, ja vastaava lupasi palata heti, kun ideariihikokous olisi pidetty.

Kului kaksi ja puoli minuuttia. Markkinointiosasto laittoi lähetin esittelemään minulle suunnitelman kirjamessuja varten. Ota tai jätä, ihan sama, luki keltaisessa Post It-lapussa, joka oli lätkäisty aa-nelosen päälle.
 
Keltaisen lapun henki oli sen suuntainen, että jättäminen olisi tarkoittanut hanskojen heittämistä naulaan ja markkinointiosaston siirtymistä luotettavampien kirjoittajien luokse, joten otin. Laitoin vielä lähetin mukana viestin, että kiitos paljon, todella hauska ja hilpeä idea. Olette mahtavia. Jatkakaa hyvää työtä. Yhtään ei haittaa, vaikka ei ole myyntitiskiä. Ihan hyvä siinä vaatenaulakoiden edessä on seistä kirjakassin kanssa. Enkä tuoliakaan tarvi. Kylttikin on kiva, ei edes kirjoitusvirheitä.
 
Niinpä nyt sitten minut voi nähdä kirjamessuilla, ehkä torstaina, ehkä perjantaina, ehkä lauantaina, ehkä sunnuntaina. Vaikeaahan se on tietää, minä päivänä sairastun.
 
Älä turhaan kainostele, vaan tartu hihasta. En minä pure. Mikäli pelkäät kulkevasi tungoksessa kyltin ohitse, laita s-postia ja varmista tautitilanne ja paikallaoloni, jos haluat ostaa kirjojani ja tarjota sen lonkeron.