Vuosi bloggaamista taas takana. Jonkinlaista tilintekoa kai pitäisi tehdä.
Olen
viime aikoina miettinyt tavallista enemmän kirjoittamista. Ja varsinkin
nettikirjoittamista. Blogikirjoittamista. Verkkoproosan kirjoittamista.
Omalta kohdaltani, eli tulossa on täysin subjektiivista pohdintaa.
Olen
kirjoittanut aina. Nojaa, ainakin aina sen jälkeen, kun opin
kirjoittamaan, mutta tavallaan jo ennen sitä, koska sepitin tarinoita
nukeille ja esitin tuotoksiani vastahakoiselle, mutta omalla tavallaan
kannustavalle kotiyleisölle. Otin vielä pääsymaksunkin näistä teatteriesityksistä….
Ennen
kuin aloitin tämän blogin, minulla oli kuuden vuoden kuiva kausi
kirjoittamisesta. Olin kirjoittanut itseni aika tyhjiin aikana, jota
edelsi tuota kuutta vuotta ja olin väsynyt ja kyllästynyt sanoihin ja
tarinoihin. Blogin aloittaminen oli yksi keino houkutella minut
takaisin kirjoittamisen pariin, koska muistin kyllä hämärästi, että
itse asiassa kirjoittaminen on aika mukavaa.
Houkuttelu onnistui ja nyt olen reilun vuoden ajan kirjoittanut SusuPetalin juttuja.
Blogikirjottaminen…verkkoproosa.
Erinomainen tapa tavoittaa lukijoita, mielestäni, ja siksi minusta on
jotenkin outoa, kun aina välillä minulta kysytään, enkö haluaisi
juttujani julkaistavan kirjana. Enkö haluaisi nähdä SusuPetalin tarinat
kovien kansien välissä? Eikö itse asiassa kannattaisi kerätä näitä
tekstejä pöytälaatikkoon ja valmistella kirjaa sen sijaan, että
julkaisee ne blogissa? Ja eikö joitakin tarinoitani voisi laajentaa,
hioa ja työstää novelliksi, romaaniksi? Miksi en kirjoittaisi
novellikokoelmaa? Romaania? Miksi en lähesty kustantajia? Miksi en
haluaisi odottaa arviota kaksi vuotta ja sillä aikaa valmistella jo
uutta käsikirjoitusta? Minullahan on blogissani jo tukku hyviä alkuja
laajemmille teksteille! Miksi en antautuisi kirjallisuudelle, sillä
eihän blogikirjoittaminen ole varteenotettavaa kirjallisuutta. Sehän
on…blogikirjoittamista…kai sinä haluat kirjailijaksi?
Minusta
nuo kysymykset ovat hämmentäviä. Minähän kirjoitan jo paljon ja minulla
on lukijoita. Hmm, eikö se ole hyvä? Minusta se on hyvä juttu, mutta
ilmeisesti minussa on jotain vikaa, koska minulla ei ole muita
tavoitteita tai muuta kunnianhimoa kuin kirjoittaa blogia.
Miksi
minun pitäisi vääntää jutuistani pitkät versiot, jos saan sanottua
sanottavani lyhyesti? Itse asiassa minua ei kiinnosta lainkaan alkaa
pohtia, mitä tarinoitteni henkilöille tapahtuu tulevaisuudessa, mitä
heille on tapahtunut menneisyydessä ja kuka teki mitä ja miksi.
Minulta puuttuu selvästi joku pitkän-kaavan-geeni… Minä kuvaan hetken. En muuta.
Itse
olen ihan tyytyväinen tilaani, mutta aina välillä, kun minulta kysytään
kirjan julkaisemisesta, minua alkaa epäilyttää oma tilani. Olisinko
todellakin onnellisempi ihminen, jos saisin kirjan julkaistua ja sitä
kirjaa ostaisi…hmmm…kuinka paljon nyt voisi arvioida, no, jotain 500
ihmistä? Sekö tekisi minut onnelliseksi? Siihenkö minun pitäisi pyrkiä?
Just
ei. Olen onnellinen nyt. Olen verkkoprosaisti(hah),
verkkolyyrikko(hahhah), kirjoittaja, bloggaaja ja minulla on päivässä
satoja lukijoita, jotka palaavat takaisin. Minulla on uskomaton, lukeva
ja kommentoiva yleisö, mutta en minä esimerkiksi runsaiden kommenttien
vuoksi luule olevani tunnettu henkilö muualla kuin omassa
blogissani(tämä täsmennys ihan vaan niihin arvailuihin, onko
reaalimaailma tietoinen Blogistaniasta –ei ole…)
Rakastan uusia tekstejä ja uusia kuvia. Onneksi blogikirjoittaminen vaatii uutta tuotantoa koko ajan.
Vuoden
2006 tilinpäätöksenä voin siis todeta, että bloggaaminen jatkuu
samoissa merkeissä ensi vuonnakin eli tulossa on lyhytlyhytproosaa.
Jotakin uutta yritän varmaan kehitellä, kuten tänä vuonna nuo
jatkokertomukset ja haasterunot muun muassa. Ehkä jatkokertomus, jonka
jatkon lukijat saavat kirjoittaa…? Pitää miettiä. Onko teillä
ehdotuksia?
Kiitos
kaikille lukijoille ja kommentoijille tästä vuodesta. Kiitos myös
muille kirjoittajille, joiden blogeja minulla on ollut ilo lukea.
Tavataan ensi vuonna! Nauttikaahan aaton antimia kohtuudella, nakkien
ja perunsalaatin ylenmääräinen syöminen voi aiheuttaa haitallisia
sivuoireita -räjähdysvaaraa ja tähtiä silmiin.
onnellista
uutta vuotta 2007!
susupetal
Vedä nyt vaan uutenavuotena oikeeeen kuules kunnon lärvit ja jätä tämä kirjailijankunnian ja -identiteetin pohdiskelu!
Sitten tammikuussa keräät näitä juttujasi näytekansioon ja lähestyt kustantamoja.
Huh, viimeksi kun vedin kunnon lärvit, tuli kuhmu päähän ja palkeenkieli varpaaseen, joten ei kiitos. Kirjailijankunnian ja -identiteetin pohdinnan jätän tälle vanhalle vuodelle kylläkin.
No, just en varmaan kerää kansiota. Nih.
Kiitos jne:)
Heh, Miss Foxy, kävin juuri kylässä luonasi. Kirjoittelemisiin:)
Ihmiset tosiaan esittävät kummallisia vaatimuksia, mikset halua sitä ja tätä, mikset tee niin ja näin. Jos ei halua niin ei halua, thätsit. Tee sillain mikä on sun tyyli. Jos lähtee suorittamaan jotain sellaista mitä ei edes oikeesti halua niin siitä ei ainakaan seuraa mitään hyvää.
En mäkään halua olla mikään valokuvaaja vaan blogieni kuvittaja ja sanoittaja verkossa.
Toi toteamuksesi reaalimaailman tietoisuudesta Blogistaniasta on niin totta, täällä saa kyllä puuhata mitä haluaa. Tosin olen reaalissa tavannut joitain bloggaajia (mukavaa) ja he ovat tietoisia mitä täällä tapahtuu. Siis siinä pienessä osassa mitä me seurataan.
Jatkokertomuksesikin ovat mahtuneet hyvin mukaan, niihin laajempi ajallinen kaari on sopinut.
Hyvä, että jatkat samalla linjalla. Ehkä joskus sinulle voisi tarjota vaihtoehtoisia loppuja, joita voisit työstää?
Alkuvirkkeen tai loppulauseen tarinan lähtökohdaksi?
Hyvää uutta vuotta ja kiitos tämän vuoden tarinoista! Ole ylpeästi, nöyrästi ja iloisesti juuri sellainen kirjoittaja kuin tunnet olevasi.
Minäkin olen tavannut joitakin bloggaajia livenä ja olemmehan me aika erikoista porukkaa, hah. Parempi vaan, että pysymmekin käsittämättöminä reaalille:))
Tui, alkuvirke ja loppulause kuulostaa houkuttelevalta. Täytyykin pitää mielessä, kiitos! Ja miksei vaihtoehtoiset loputkin.
Joo, susupetalit sopivat verkkoon paremmin kuin kirjaan, täysin samaa mieltä.
Heh, Pantteri, ei tällaisia lukijoita saa missään muualla, kiitos teille!
Hoitokodin pappi on kuulemastaan toistaitoinen ja hämillään: niin miellyttävä vanhus ja nyt sitten...
Perunasalaatit ja nakit taitavat jäädä tällä kertaa syömättä. Kukaan ei muistanut ostaa niitä, mutta haitanneeko tuo!
Onnellista uutta vuotta, Susu. Linjoilla tavataan. : )
Onnellista uutta vuotta!
Minä en henkilökohtaisesti näe mitään syytä miksi juttusi eivät toimisi kansienkin välissä, mutta minä olenkin tällainen sentimentaalikko ja kirjafetisti.
Hyvää vuotta 2007 myös sinulle Susu.
Ja hillitymmin hetki.
Mukava, kun kirjoitat.
Arvostan tapaasi olla selkeillä vesillä kirjoittamisesi kanssa, luoda sitä kanavalla- joka tyydyttää sinua.
Muullahan ei ole väliä.
En ollenkaan väitä, ettei tekstejäsi saisi kansien väliin- toki, mutta jollei se ole sinua autuaaksi tekevä asia, niin miksi toimia niin?
Parasta on kirjoituksen jatkuminen .
Se siis oli lupaus vuodelle 2007, ja sellainen, joka pidetään :-)
Kiitos kuluneesta vuodesta.
Nyt on perunasalaatin aika!
Joten jos kerran tykkää kirjoittamisesta, niin varmasti bloggaamisen kautta saa parhaan 'hyötysuhteen' eli tekstin nopeasti julkisuuteen + aktiivisia kommentoijia ja jälkikeskustelua + välttää julkaisuun liittyvät kompromissit ja markkinointi yms taistelut kustantajan kanssa (ja jos itse kustantaa niin siinä 'turhaa' puuhaa löytyisi vielä enemmän).
Mitäs tuosta voisi tiivistää, lähinnä että:
Hyvää uutta vuotta Susu ja nautinnollisia kirjoittelemisia valitsemallasi tavalla! :-)
Jotenkin foorumeiden/välineiden tärkeysjärjestykseen asettamisessa on samaa nurinkurisuutta kuin jos kinastelisi siitä, millaiset housut ovat parhaat tai arvokkaimmat. Höh, farkuille on sijansa, samoin sammareille sekä capri-housuille. Ja tarvitaan niitä villahousujakin edelleen!
Takaisin kupletin juoneen: tärkeintä on, että nautit tarinoiden, tekstien ja kuvien tekemisestä. Se, että ylipäänsä julkaiset niitä, on meille muille bonusta, so. silkkaa iloa ja oivallluksen hetkiä. Kiitos niistä! Toivottavasti tapaamme täällä bittiavaruudessa myös ensi vuonna. Onnekasta vuotta 2007 Sinullekin, Susupetal!
Nimenomaan, Louhi, lukijoille jää onneksi tarinoiden pähkäily! Linjoilja juu, ja hyvää uutta vuotta!
Kiitos, Obeesia, vapaata uutta vuotta sinullekin.
Heh, Reiska, arvasin...
Totta, Allyalias, täällä sana on tärkein, ei kuka sen on kirjoittanut(ei ainakaan tässä anonyymissä blogissa). Minäkin olen kirjafetisti...hyvää uutta vuotta!
Kyllä, Vintti, tämä foorumi on todella tyydyttävä, paras minulle. Selkeät vedet. Hyvää uutta vuotta sinullekin.
Joo, Timo, tuo "kirjan tekeminen" ei todellakaan ole niin yksinkertaista mitä olen seurannut joidenkin tuttujen osalta ja siihen liittyy juuri paljon sellaista, mikä sotii omaa kirjoittamistani vastaan -esim. tuo tekstien työstäminen ja hiominen:)) Kovaa hommaa, täällä pääsen helpommallakin! Mukavaa vuotta 2007 sinullekin!
Sormovoimistelija(?), kiitos:))
Niinpä, Viides rooli, arvottaminen tuntuu vieraalta, mutta kirja on suomalaisille pyhä asia. Onneksi ei itse ajattele sillä tavalla -tietää, että verkostakin voi löytää helmiä. Pääasia, että itse nauttii tekemisestään! Hyvää uutta vuotta sinullekin.
IHANAA uutta vuotta!!
Terveyttä ja menestystä sinulle, SusuPetal tulevanakin vuonna.
Siinä kirja olisi varmempi foorumi. Niitä olisi edes se 500 kipaletta.
Hyvää uutta vuotta sullekkin hyvä Susu!!
Kirsi, palaute on kyllä tärkeää minulle, ja juuri sen takia, blogikirjoittaminen tuntuu niin hyvältä. Minun olisi vaikea kuvitella itseäni kirjoittamassa näkymättömälle ja äänettomälle yleisölle. Mukavaa tulevaa vuotta sinullekin.
HPY, jatketaan, myös kuvien puolella!
-Sitä paitsi kyllä reaalimaailmakin Blogistaniaa seuraa: mihin unohdit kesäisen Helsingin Sanomien kommentit aakkosistasi?
Eikä sillä 500 kirjan painoksella kuitenkaan edes eläisi, saisi vain lisää stressiä: jos ekaa teosta suitsutettaisiin, tulisi paineet seuraavasta jne.
Elämä on niin lyhyt, että kyllä siitä kannattaa nauttia!
En minä sitä Hesarin juttua ole unohtanut, jessus, my fifteen minutes in fame sentään:)) Tarkoitin vaan sitä, että joskus kun pyörii täällä Blogistaniassa, voi tulla harhakuvaa siitä, että reaalikin on yhtä pieni.
Hyvää Uutta Vuotta!
Hyvää uutta vuotta sinullekin, Jussi!
Parempaa ja vielä mukavampaa vuotta 2007!
Eikö sinustakin 2007 näytäkin paremmalta kuin 2006, jotenkin jämäkältä ja uskottavammalta....vai menenkö taas nukkumaan..=)
Kiitos, Katili, niin myös sinulle kuvauksellista ja inspiroivaa uutta vuotta!
;) uutta ;) vuotta ;)
Mukavat Uudet Vuodet!
Pidetään mielessä, Silja Orvokki...mukavaa tulevaa vuotta sinullekin:)
On ollut tavattoman ihanaa olla seurassasi ja huojentavaa kuulla, että jatkat blogistaniassa, etkä siirry muualle. Kaikki kertomuksesi ovat hyviä, mutta jos joku pitäisi kuluneelta vuodelta mainita niin Aapinen ja tietysti Hantta-Tantta, jossa sain olla mukana.
Kiitos kuluneesta vuodesta ja kirjoitusintoa tulevaan vuoteen ja kaikkea muuta hyvää.
Ja kiitos viihdyttävistä hetkistä blogissasi...=)
Kiitos sinullekin tästä vuodesta ja hyvää vuotta 2007 sinulle.
Kirjoittajana - blogikirjoittajanakin - taidan olla aika lailla toista maata. Lyhytsanainen. Toki tyrkkään joukkoon joskus kirjoittamaani monisanaisempaakin. Ehkä uuttakin. Kiitokset Sinulle, sanotaan nyt vaikka "linkille".
Onnea tulevaan vuoteen!
Hyvää ja kirjallista Uutta Vuotta Sinulle ja läheisillesi!
Anna näppiksen laulaa jatkossakin. Hyvää alkavaa vuotta!
Puupekka, vielä mahtuu ja ehtii! Hyvää uutta vuotta sinullekin!
Tommi, nähdään tekstissä, ihmisinä:) Hyvää uutta vuotta sinulle.
Marleena, pitkästä aikaa!!! Ihanaa tulevaa vuotta sinullekin!
Kiitos Salka, hyvää alkanutta vuotta myös sinulle!
Joo, Tinka, aina välillä vähän asiaakin muiden tekstien lomassa! Mukavaa vuotta 2007 sinulle!
Hauevör. Laulata näppistä samaan malliin 2007!
Hyvää uutta vuotta Susu:)
Ja, jos joku keksii minut(voiko näin vanhaa enää keksiä???), niin siitä vaan, mutta että itse lähestyisin, ou nou. Täällä on hyvä. Hyvää uutta vuotta sinullekin!
Pligaa pligaa ja 2007 huimaa yllätystä tulevalle vuodelle !
=)