592380.jpg


Mitä on suru,


jota ei saa itkeä,


ei kaivata kuolleita.

Mitä on suru,


josta sanotaan,


että lopettaisit jo,


ei se itku tuo takaisin,


ihan turhaa,


vaikene jo.

Mitä on suru,


jota ei saa tuntea,


joka pitää piilottaa,


näytettävä, että kyllä minä


pärjään,


tiukin huulin, pystypäin,


silmät kuivat,


perkele, mikäs tässä

Mitä on suru,


jota toiset pelkäävät,


kavahtavat ja pyytävät päästä pois.


Ei tuollaista kestä,


helvetti sentään, ole nyt.


Ihmisiksi.

Ei se ole surua.


Se on ehdoton kieltäminen,


loputonta pakenemista,


joka ei johda minnekään.

Surulla on satama,


turvallinen poukama,


aallonmurtaja suojana.


Tule.


*******

Runotorstain 47. kuvahaaste