
Mitä on suru,
jota ei saa itkeä,
ei kaivata kuolleita.
Mitä on suru,
josta sanotaan,
että lopettaisit jo,
ei se itku tuo takaisin,
ihan turhaa,
vaikene jo.
Mitä on suru,
jota ei saa tuntea,
joka pitää piilottaa,
näytettävä, että kyllä minä
pärjään,
tiukin huulin, pystypäin,
silmät kuivat,
perkele, mikäs tässä
Mitä on suru,
jota toiset pelkäävät,
kavahtavat ja pyytävät päästä pois.
Ei tuollaista kestä,
helvetti sentään, ole nyt.
Ihmisiksi.
Ei se ole surua.
Se on ehdoton kieltäminen,
loputonta pakenemista,
joka ei johda minnekään.
Surulla on satama,
turvallinen poukama,
aallonmurtaja suojana.
Tule.
Runotorstain 47. kuvahaaste
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.