Olen varma, että tänä iltana hän suutelee minua ensimmäisen kerran. Tämä on se ilta, minulla on sellainen tunne, on ollut koko sen ajan, kun olemme värjötelleet puiston katoksen alla. Ilta on ollut pitkä, pimeä laskeutuu varhain, ei ole lunta, joka toisi valoa pakkaseen. Tyhjät kaljatölkit ovat kohmettuneet muovikassiin, täysiä ei ole enää kuin kädessämme olevat. Olen valmistautunut suudelmaan koko illan, pitänyt huuleni kosteina, pehmeinä, nuolemalla niitä aina, kun hän ei katso minuun. Olen kuljettanut kieltä huulilla, hengittänyt pakkasta, sulattanut sen vedeksi huulilleni. Äkillinen nouseva, jäätävä viima iskee piikkejä iholleni, kirveltää, kun juon kylmästä oluttölkistä.
 
Hän jättää minut kadunkulmaan, hoipertelee tiehensä. Pakkasen rohduttamissa huulissani asuu ikävä.