Lepiksen kommenttilaatikossa ehdotettiin Sunday Classicin aiheeksi kaikkien aikojen inhokkia. Ensimmäiseksi tuli mieleen Louis Armstrongin kappale What A Wonderful World, sillä en vaan kestä sellaista määrää positivisuutta... Pidän kuitenkin Satchmosta, joten jätin kappaleen valitsematta ja aloin miettiä lauluntekijää, jonka koko tai lähes koko tuotanto olisi klassikkokamaa ja jota inhoaisin.

 

Valinta olikin sitten helppo, sillä on yksi lauluntekijä ylitse muiden, yksi, jonka musiikista en vaan pidä, yksi, jonka tapa sovittaa kappaleet saa selkäpiini karmimaan, yksi, jonka tuotannosta olisin voinut valita minkä tahansa kappaleen. Olisin voinut valita klassikot Anyone Who Had A Heart, What The World Needs Now Is Love, The Look of Love, Do You Know The Way to San Jose tai I’ll never Fall In Love Again, ne kaikki olisivat täyttäneet inhokkikriteerini, mutta koska oli tyydyttävä (onneksi) vain yhteen, valitsin ällötyksen numero ykkösen eli Raindrops Keep Falling on My Head.

 

Näitä kappaleita kuunnellessani en voi olla miettimättä, luotiinko hissit Burt Bacharachin musiikkia varten vai päinvastoin.

 

Ei ihme, että käytän mielelläni portaita.

 

 

Kotimaisesta musiikistakin olisi löytynyt inhokkiklassikkoja, mutta ehkä joku toinen kerta?