1785095.jpg

Syksy saa, monet muut eivät. On tullut aika laskeutua kaameaan kaamokseen, surulliseen syksyyn ja aloittaa jälleen onneton opiskelu – niin ala-asteella, yläasteella, amiksessa, lukiossa, kansalaisopistossa, yliopistossa, ammattikorkeakoulussa, työväenopiston rivitanssikurssilla.

Joku on joskus sanonut elämän olevan jatkuvaa oppimista. Minä en. Olisi mukavaa, jos joskus voisi sanoa olevansa valmis.

Vaan ei. Milloin pitää oppia jotain itsestään, milloin pitää oppia jotain parisuhteesta, kun toinen ottaa ja lähtee lätkimään. Milloin pitää oppia matikkaa, englantia, kuviokelluntaa.

Elämä on työlästä.

 

Kahtena edellisenä syksynä olen tuottanut uutta oppimateriaalia iloisen oppimisen tueksi: aapisen ja matematiikan oppimateriaalin ala-asteelle. Tuossa toukokuussa kysyin lukijoilta, mikä olisi seuraava oppiaine, johon tarttuisin rähmäisillä käpälilläni ja ehdotuksia tuli laidasta laitaan. Hyvinkin moni halusi minun rukkaavan biologiaa. Hmm, liian haasteellista jopa minulle. Biologia oli inhokkiaineeni koulussa, monen muun aineen lisäksi, joten luontainen ja vanhakantainen vastenmielisyyteni luonnonoppia kohtaan estää minua lähestymästä sen enempää emiä, heteitä kuin oksaalihappojakaan.

 

Lukijoiden kommenteista sain kuitenkin hyvän idean alkaa kehittää täysin uutta oppiainetta, jossa olisi osioita uskonno(i)sta, elämänkatsomustiedosta, filosofiasta, psykologiasta, terveysopista ja jopa biologiasta. Muun muassa.

 

Olkaa hyvät: elämänuskomusoppi.

 

Tarkoitettu opettajien avuksi elävöittämään liimapöllyssä nuokkuvia yläasteikäisiä. Siitä vaan reippaasti, opet! Repikää ne mp3-kuulokkeet oppilaiden korvilta, nostakaa veltot vartalot seinälle ja keskustelkaa, niin huomaatte, että oppilaatkin ovat lähes ihmisiä.

Ainakin heillä on mielipiteitä, kunhan ette usko ensimmäiseen "en mä tiedä"-vetoomukseen. Kuunnelkaa opettajat oppilaita – tulevaisuus on heidän!

 

Haluamme sitä eli emme.

 

Valmiina on neljä oppikokonaisuutta: seiska-, kasi, ysi- ja kymppiluokkalaisille.

 

Ensi viikkoon.