Me sanottiin, ettei me uskota, jos me ei nähty ite. Henna sano, et sit
meidän on oltava ihan hiljaa, sillä sen isi ja äiti saatto olla kotona.
Tai sit ei. Mutta hiljaa olis kuiteski mentävä. Me luvattiin ja Henna
avas oven. Tiia alko hihittää ja mä nipistin sitä kädestä, että se
tyhmä olis hiljaa, niin ku me oltiin luvattu.
Kengät me jätettii eteiseen. Henna nosti sormen huulilleen ja me ei hengitetty yhtään ja katottiin ku Henna meni varpaillaan makkarin ovelle ja kurkkas sisään. Sit se sano et sen äiti ja isi ei ollut kotona, mutta me ei saatu kuiteskaan puhua kovaa.
Joulukuusi oli olkkarissa. No, siinäs näette, Henna sano, en mä valehdellut, meil on vielä kuusi, vaik on jo… mikä kuu nyt on, Henna kysy meilt ja mä muistin, et on huhtikuu, tarhan Leena sano niin.Enkä
mä huijannut niist pulloistakaan, Henna sano ja tarttu meit kädest,
tulkaa katsomaan. Me mentiin takas eteiseen ja Henna avas oven ja sano,
et se on vaatekaappi, mutta et siellä ei oo nyt vaatteita ku vähän. Mä
saan sit rahat, ku isi saa auton lainaks, Henna sano, ja me viedään
yhdes kaikki pullot alkoon ja mä saan kaikki rahat, isi lupas. Siit
tulee ainakin viistoista euroa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.