2046437.jpg

 

Savisuti ja Kristiina haastoivat minut kertomaan omituisuuksistani. Kattavan luonneanalyysin sijaan onneksi riittää vain viiden outouden kirjaaminen, mikä helpottaa tätä haastetta huomattavasti.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Minusta on sanottu, että olen erilainen. Oletan, että sanojat ovat tarkoittaneet luonnehdintansa positiiviseksi. Ainakin näin ajattelen, sillä minähän uskon, että ihmiset, elleivät sitten ole, niin ainakin tarkoittavat hyvää.

 

Valitsin viisi outouttani siivoamisen saralta. Siivoaminenhan on siitä erikoinen laji, että siitä voi joskus saada sairaalloista tyydytystä. Tai sitten ei. Listassani on sekä että.

 

  1. Vihaan ikkunanpesua. Sehän ei ole nyt niin outoa, mutta minä siis vihassani en todellakaan pese ikkunoita. Pesuväli saattaa hyvin venyä viiteen vuoteen. Ei haittaa minua.
  2. Kaikkein kätevintä ikkunanpesu oli, kun asuin maan tasalla olevassa asunnossa. Sateella menin ulos, toisessa kädessä minulla oli sateenvarjo (enhän halunnut kastua), toisessa kädessä pidin ikkunalastaa, jolla pyyhin suurimmat linnunjätteet ja muut liat ikkunasta sadeveden avulla. Kätevää, eikä minua laisinkaan häirinnyt naapureiden ihmettely. 

          Se oli ihana asunto.

          Nyt asun liian korkealla, eivätkä jalkani ylety maahan.

 

  1. Asuessani samassa paikassa podin molemmanpuoleista iskiasta muutaman kuukauden ajan. Käveleminen oli hankalaa, varsinkin ylämäet olivat mahdottomia. Keksin kuitenkin, että jos peruutan mäet ylös, iskiashermoja ei purista niin paljon. Jalan asento oli parempi. Niinpä tein kauppareissut peruuttamalla. Mutta vain ylämäet. Kätevää, eikä minua laisinkaan häirinnyt naapureiden ihmettely.

          Pääasia, että pääsi eteenpäin edes takaperin.

 

  1. Pidän tiskaamisesta. Minulla ei ole astianpesukonetta. Joskus aikanaan sellainen oli keittiössä kaksi vuotta kytkemättä, kunnes sain toimitettua sen eteenpäin. Tiskaan siis käsin, ja se on mukavaa.

 

  1. En koskaan silitä mitään. Siis vaatteita, verhoja tms. Ihmisiä voin silittää.       

Jos jostain syystä haluan siloisen liinan pöydälle, ja kyseinen liina on rypistynyt ja ruttaantunut kaapin tungoksessa, kastelen liinan, laitan suorana roikkumaan ja kuivumaan narulle, ja kun kangas on kuivunut, pistän siistin ja sileän liinan pöydällä. Kätevää.

 

 

 

Napatkoon haasten ken tunnistaa itsessään jotain outoa. Juuri sinä siis!