
Essi katsoi äitiä, joka kiskoi mustaa toppia ylleen.
- Ei kai tää oo liian kiree? Kiiti lainasta. Oletsä ihan varma, ettet sä tarvi tätä ite?- Mä en lähde sinne. Johan mä sanoin. Äiti pöyhi hiuksiaan, veti mustan nahkatakkinsa ylleen, kiskoi buutsit jalkaansa ja katsoi itseään peilistä. Pikkusisko tuli eteiseen. - Mä alan lähtee, Enni-kulta. Olkaa kiltisti. Molemmat. Moido! Tytöt tuijottivat hetken ulko-ovea, jonka äiti oli paiskannut kiinni. - Tavalleko se oli menossa? Enni kysyi.
- Sinne. - Eiks sun pitänyt mennä sinne kans?
- Piti. Ensin. Tytöt menivät keittiöön ja istuutuivat pöydän ääreen. –Onks meil mitään safkaa? Enni kysyi katsoen varovasti isosiskoa.
- En mä tiedä. - Tilataan pizzat. Mulla on rahaa. Onks sulla?
- Ei. Mä ostin sen ceedeeboksin. Sekin vielä. - Mitä siitä? Eiks se oo hyvä?
- On se, vittu ku pääsis kuuntelemaan. Mutsi omi senkin. Se on roudannut kaikki mun levyt huoneeseensa, Essi sanoi. - Olis aika kätevää, jos se kuuntelis vaikka Paula Koivuniemee. Tai jotain sellaista. Mut ei.
- Ei niin, Essi ärähti. –Mä en kestä. Nyt se tanssii koko saatanan illan ja siel on Kata ja Ani ja Jesse ja muut. Kaikki näkee sen taas. - Onneks se ei tuu koulun discoon, Enni huokaisi tyytyväisenä.
- Se ei tykkää Britney Spearsista. Vielä. Odota vaan.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.