Marraskuussa lukitsen kiireen oven ulkopuolelle. Piilotan pimeän paksujen verhojen taakse, upottaudun sohvan syliin, tummalla suklaalla kuorrutettu marsipaani sulaa suussa. Punaviinilasin takaa heijastuu kynttilän lämpimänä leijuva liekki.
 
Marraskuun hämäryydessä hohtaa oranssina palava lanka, virkkaan ystävälle huivia, joululahjaa, jonka hän jo tietää saavansa. Oransseihin silmukoihin upotan tumman violetin, muiston kesän orvokeista.
 
Marraskuussa arpanoppa heittää lapset matkalle, vanhempien jäädessä roistojen armoille. Saharan hiekka narskuu hampaissa, piilotettu timantti sykkii kutsuaan matkojen päästä.
 
Marraskuinen teollisuusalue uhkuu tummana, usva leijuu polven korkeudella. Aitojen takana vahtikoiran verenhimoinen varoitus saa tarttumaan ystävää kädestä. On hyvä pelätä yhdessä, hihittää sydän kurkussa, tuntea tihkusade kasvoilla, päästää hengitys kulkemaan vapaasti, kun mustat parakit jäävät selän taakse.
 
Marraskuu jatkaa huippumallin etsimistä. Yhdessä teinin kanssa pyörittelemme silmiämme kilpailijoiden bitchingille, tuskastumme, mutta emme laita televisiota kiinni. Meikkivoiteen, suoristusrautojen ja huulikiiltojen maailmassa on väriä, jonka marraskuu on meiltä varastanut.
 
Marraskuun blues on huuliharpun soitossa, täpötäydessä ravintolassa. Läskibasson pehmeä näppäily keinuttaa, transsi vaivuttaa kuulijat matkalle toiseen Birdlandiin, siellä missä yön mustassa sametissa saksofonin itku antaa mielelle luvan tuntea, houkuttelee vartalon tanssimaan.
 
Marraskuun musta hauta on vuorattu pehmeillä peitoilla, lämpimät sukat jaloissa, posket täynnä suklaata, rusinoita ja pähkinöitä, silmissä lepo, huulilla kiireettömyys, lempeyden antamista muille, ennen kaikkea itselleen.

 

 

 

***

Pakinaperjantain 206. haaste on marraskuu