– No? Miten viikko on mennyt?
– Eipä sen ihmeempää. Ei oikein jaksa mitään.
– Se on kurjaa. Miten nukkuminen?
– Samalla lailla, herään aamuyöstä ja sitten ei uni enää tule.
– Siitä tulee pitkä päivä, kun herää aikaisin.
– Niinhän se tulee. Kauppaan lähden heti seitsemäksi, kun se aukeaa. Vaikka ei mitään tarvitsisi ostaakaan.
– Niin, liikunta on kuitenkin ihan hyvä juttu.
– On kai se. Päivällä ei sitten jaksa enää lähteä minnekään. On vaan.
– Mites ystävät, jaksaako niitä tavata?
– Välillä soitellaan, mutta huonossa kunnossa nekin. Ei nekään jaksa oikein mitään. Kunhan vaan ollaan. Kaikki. Päivä kerrallaan.
– On se kurjaa.
– No, sitä se on kun tulee vanhaksi.
– Laitetaanko se tavallinen?
– Sama rivi. Ei sitä kannata muuttaa, kun numerot muistaa niin hyvin.
– On sitten jännittämistä illalla.
– On. Kiitos. Nähdään sitten taas ensi lauantaina. Neidin kanssa on niin hyvä jutella.
– Nähdään. Koettakaahan pärjäillä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.