Mira istui ostoskärryissä, heilui ja sätki jalkojaan. Niina työnsi kärryjä hyllyjen välissä, poimi jauhelihan kylmäaltaasta ja ranskalaiset pakasteesta.
-Mitä sä sanoit? Niina vilkaisi sivuilleen. Maitohyllyn edessä oleva nainen oli jähmettynyt paikoilleen. Kaikki naisen jäykistyneessä vartalossa kertoi tämän haluavan kuulla enemmän. -Isi on paska.
-Älä nyt, ei saa, ei silleen saa sanoa.
-Paska, paska, paska. Miran lallatus sai jähmettyneen naisen liikkeelle. Nainen käänsi silmänsä Niinaan, eikä yrittänyt peittää tuijotustaan. -Paska, paska, paska.
-Nyt hiljaa, Niina sihahti. –Shh, ei saa sanoa paska.
-Vittu. Naisen silmät välähtivät ja hän näytti pidättävän hengitystään. Niina työnsi ostoskärryt liikkeelle niin lujaa, että Mira nytkähti kyydissä. Tyttö alkoi itkeä. -Mira-kulta, älä itke, ei satu enää, äiti puhaltaa.
-Vitun paskiainen. Niina pyyhki toisella kädellä Miran kyyneleitä, toisella kädellä hän työnsi kärryjä kassoja kohti. Mira itki edelleen, samanlaista pientä itkua kuin edellisiltana unissaan.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.