19426.jpg
Mira istui ostoskärryissä, heilui ja sätki jalkojaan. Niina työnsi kärryjä hyllyjen välissä, poimi jauhelihan kylmäaltaasta ja ranskalaiset pakasteesta.

-Isi on paska.
-Mitä sä sanoit?

Niina vilkaisi sivuilleen. Maitohyllyn edessä oleva nainen oli jähmettynyt paikoilleen. Kaikki naisen jäykistyneessä vartalossa kertoi tämän haluavan kuulla enemmän.

-Isi on paska.
-Älä nyt, ei saa, ei silleen saa sanoa.
-Paska, paska, paska.

Miran lallatus sai jähmettyneen naisen liikkeelle. Nainen käänsi silmänsä Niinaan, eikä yrittänyt peittää tuijotustaan.

-Paska, paska, paska.
-Nyt hiljaa, Niina sihahti. –Shh, ei saa sanoa paska.
-Vittu.

Naisen silmät välähtivät ja hän näytti pidättävän hengitystään. Niina työnsi ostoskärryt liikkeelle niin lujaa, että Mira nytkähti kyydissä. Tyttö alkoi itkeä.

-Mira-kulta, älä itke, ei satu enää, äiti puhaltaa.
-Vitun paskiainen.

Niina pyyhki toisella kädellä Miran kyyneleitä, toisella kädellä hän työnsi kärryjä kassoja kohti. Mira itki edelleen, samanlaista pientä itkua kuin edellisiltana unissaan.