sunnuntai, 27. marraskuu 2005

Olin jo myöhässä vesijumpasta, joten pistin loppumatkan
juoksuksi. Lumeton marraskuinen pimeys häivytti näkyvistä jalkakäytävää
reunustavat talot. Pari ravintolan kylttiä ja himmeät katuvalot heittivät
haaleita valoläiskiä märälle asvaltille.
Vilkaisin kelloa ja lisäsin vauhtia.
-Hei!
Ohitin juuri toisen kadun varrella olevista ravintoloista ja
kuulin, ennemmin kuin näin, ravintolan oven avautuvan. Lämmin ilma, musiikki ja
ihmisten äänet pyyhkäisivät ylitseni.
-Hei! Heiiiiii! Venaa nyt vähän! Odota mua, mä tuun messiin.
En pysähtynyt, vaan kiristin tahtia. Reppu iski selkääni
juostessani viimeisiä metrejä uimahallin ovelle. Pysähtyessäni kuulin
juoksuaskeleet takanani.
-Venaa nyt vähän. Mikä helvetin kiire sulla on? Tuu messiin,
mennään kaljalle jonnekin.
Kiskaisin uimahallin oven auki ja vilkaisin minua
seurannutta miestä. Hän jähmettyi paikoilleen.
-Vittu…sä ootkin…mä luulin, et sä oot nuori…anteeks, rouva
ja hyvää iltaa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.