Olin jo myöhässä vesijumpasta, joten pistin loppumatkan juoksuksi. Lumeton marraskuinen pimeys häivytti näkyvistä jalkakäytävää reunustavat talot. Pari ravintolan kylttiä ja himmeät katuvalot heittivät haaleita valoläiskiä märälle asvaltille.
Vilkaisin kelloa ja lisäsin vauhtia.

-Hei!

Ohitin juuri toisen kadun varrella olevista ravintoloista ja kuulin, ennemmin kuin näin, ravintolan oven avautuvan. Lämmin ilma, musiikki ja ihmisten äänet pyyhkäisivät ylitseni.

-Hei! Heiiiiii! Venaa nyt vähän! Odota mua, mä tuun messiin.

En pysähtynyt, vaan kiristin tahtia. Reppu iski selkääni juostessani viimeisiä metrejä uimahallin ovelle. Pysähtyessäni kuulin juoksuaskeleet takanani.

-Venaa nyt vähän. Mikä helvetin kiire sulla on? Tuu messiin, mennään kaljalle jonnekin.

Kiskaisin uimahallin oven auki ja vilkaisin minua seurannutta miestä. Hän jähmettyi paikoilleen.

-Vittu…sä ootkin…mä luulin, et sä oot nuori…anteeks, rouva ja hyvää iltaa.