517582.jpg

Saatuaan pullon tyhjäksi Siru tiesi, että hän voisi nukahtaa saman tien. Jos hän olisi ollut yksin, hän olisi asettunut sykkyrään peiton alle, puristanut tyynyä jalkojensa välissä ja nukahtanut. Niin uni useimmiten tuli: yksi nopea pullo, joka sai pään kohisemaan, täyttymään hiilihaposta niin paljon, ettei ajatuksille jäänyt tilaa. Silloin oli mahdollista nukahtaa.

-Niin, ethän sä oo naimisissa?

Poika ei antanut periksi. Se oli tuskin koskenut kaljaansa, leikitellyt vain pullolla ja sen kasvot oli täynnä kysymyksiä. 

-En.

Poika näytti huojentuneelta. Ehkä se oli pelännyt, että joku sitä isompi ja vahvempi kohta tulisi ja puhaltaisi sen pois, niin kuin pumpulin.

-Tiedäksä, mä olin viime vuonna duunissa tarhassa, poika selitti. –Puol vuotta työllistettynä. Se oli nasta paikka.

Siru nyökkäsi hajamielisesti. Hän halusi nukkua ja koko ajan sen halun kasvaessa, uni loittoni kauemmaksi pojan puhuessa.

-Olis ihan nastaa tavata sun skidejäs. Mä todella tykkään penskoista.

Se jaksoi. Se istuisi sängyn laidalla koko yön ja puhuisi ja puhuisi ja puhuisi, eikä sillä olisi aavistustakaan siitä, miten pentu se itse oli. Kohta se varmaan kaivaisi omat lelunsa esiin ja levittäisi leikin lattialle ja pyytäisi Sirua mukaan leikkimään.

Kuitenkin se oli kiltti, eikä Siru olisi halunnut loukata sitä millään tavalla. Se eli ihan omaa elämäänsä ja maailmaansa, eikä siinä maailmassa ollut tilaa millekään käsittämättömälle. Sen pojan maailmassa kaikki oli selvää ja siistiä, puhdasta ja pehmeää, lämmintä ja turvallista. Sen maailma oli kiva paikka. Kiva.

-Ne on otettu huostaan, Siru sanoi ja meni hakemaan uuden kaljan jääkaapista.

 

 


Poika oli hiljaa ja Siru näki, että sen oli paha olla. Kuitenkaan Siru ei sanonut mitään, hän ei jaksanut alkaa selittää. Jos poika halusi tietää jotain, se saisi kysyä. Ja sen se varmaan tekisikin ihan kohta.

Siru veti vaatteet ylleen. Hän istuutui sängyn laidalle ja joi. Poika oli nostanut jalat koukkuun ja nojasi leukaansa muhkuraisiin polviinsa. Se istui kauan hiljaa, mutta lopulta sen oli puhuttava. Se oli niin kovin tiedonhaluinen ja se halusi niin pirusti ymmärtää.

-Missä ne on? Sun skidit?
-Sijaiskodissa. Yhdessä perheessä.

Poika katsoi häntä kiitollisena. Hänen vastauksensa oli tullut nopeasti.

-Onks ne…onks ne ollut siellä jo kauan?
-Viis vuotta.

Siru otti pojan kaljapullon ja tyhjensi sen. Hän röyhtäisi ja tiesi, ettei uni tulisi tänä yönä. Oli parempi juoda.

-Minkä ikäsii ne on?

Poika halusi tietää kaiken. Se halusi kaiken, sillä muuten se ei ymmärtänyt. Se ei edes ymmärtänyt, että vaikka se tietäisi kaiken, se ei kuitenkaan tajuaisi mitään.

-Poika on kohta kahdeksan ja tyttö täytti juuri kuusi.

Siru haki uuden pullon. Uusi pullo, uusi kysymys.

-Miks…tota, miks ne otettiin sulta pois?

Poika katsoi Sirua varovasti. Se pelkäsi kai astuneensa jollekin kielletylle alueelle, eikä sillä ollut aavistustakaan siitä, miten pehmeästi se puhui. Miten kiltti sen ääni oli. Miten viattomia ja tylsiä sen kysymykset olivat.

-Mä vedin kamaa.