22790.jpg


He seisoivat Kummituslinnan edessä. Poika piti äitiä kädestä ja yritti vetää tätä liikkeelle.

-Mä en haluu. Mennään karuselliin.


-Ei siellä oo mitään pelottavaa. Mennään nyt.

Isä tarttui pojan toiseen käteen lujasti. Poika yritti riuhtaista itsensä irti, mutta isän ote piti.

-Mutta jos se ei haluu, äiti sanoi. –Se on vielä niin pieni.


-Ja vauvana se pysyy, kun sä lässytät sille. Nyt mennään. On se nyt helvettiä, jos ei mies uskalla yhteen vitun kummitusjunaan tulla.

Poika alkoi itkeä.

-Ja nyt se poraa. Lopeta jo! Oletsä mies vai hiiri?


-Mä en haluu…en haluu, mua pelottaa…


-Samanlainen rutisija ku mutsis. Päästä irti.

Äiti irrotti otteensa pojan kädestä, ja hetken ajan näytti siltä, että hän sanoisi jotain. Hänen huulensa avautuivat, mutta vilkaisu miehen kasvoihin sai hänet vaikenemaan.

-Me mennään nyt. Ei kai me turhaan ostettu sulle ranneketta.


-Jos mä tulisin mukaan, äiti sanoi nopeasti.


-Pitämään sitä kädestä? Ja jättäisit vauvan siksi aikaa yksin rattaisiin? Hei nainen, välillä sulla ei leikkaa sitten yhtään. Sä jäät vauvan kanssa ja me miehet mennään kummitusjunaan.

Pojan itku ei lakannut. Äiti heijasi vauvan rattaita ja katsoi isää ja poikaa, jotka kulkivat käsi kädessä Kummituslinnan sisäänkäyntiä kohti.