Hän ei koskaan kertonut miten
hän jaksoi. Päivästä toiseen.
Aamulla töihin, iltapäivällä töistä kauppaan,
ruokaa perheelle. Pyykit koneeseen, tiskit fairysta liukkaat.
Hän ei koskaan kertonut
miten hän jaksoi. Siivota, pestä, kloriitin tuoksu
kylpyhuoneen kaakeleissa.
Illasta iltaan, pesemistä, vaatteiden laskostamista, läksyjen kuulustelua,
ruuan laittoa, siivoamista, takkujen selvittelyä.
Hän ei koskaan kertonut miltä tuntui
jaksaa joka päivä sitä samaa.
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Ehkä hän ei jaksanut.
Kertoa.
Eikä kukaan jaksanut kysyä.
***
Runotorstain 103. haaste
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.